Korkein oikeus: selostuksia

Ennakkoratkaisu KKO 1936-I-59

28 p:nä lokakuuta 1936

Tekijänoikeus

Kysymys siitä onko säveltäjä, joka on myöntänyt äänielokuvan valmistajalle oikeuden sävellyksensä käyttämiseen äänielokuvaa valmistettaessa, oikeutettu saamaan eri korvauksen äänielokuvan julkisesta esittämisestä. Vert. T. 28/10 1936 N:o 476 Tied.

  Gesellschaft der Autoren, Komponisten und Musikverleger (A.K.M.) registrierte Genossenschaft mit beschränkter Haftung oli Helsingin RO:ssa vaatinut, että, koska Aktiebolaget Biorama Osakeyhtiö oli Helsingin kaupungissa omistamissaan Gloria ja Arena nimisissä elokuvateattereissa esittänyt, edellisessä elokuun 24 p:n ja syyskuun 6 p:n 1931 ja Arenassa seuranneen lokakuun 5 ja 11 p:n välisinä aikoma »Mies vuokrattavana» nimisen äänielokuvan, johon musiikin oli säveltänyt säveltäjä Robert Stolz, hankkimatta oikeutta sanotun sävellyksen esittämiseen osuuskunnalta, jolle Robert Stolz oli siirtänyt kaikki oikeutensa tuohon äänielokuvaan kuuluvan sävellyksen julkiseen esittämiseen, Aktiebolaet Biorama Osakeyhtiö tekijänoikeudesta henkisiin tuotteisiin 3/6 1927 ann. lain 4, 6, 9, 29 ja 31 §:n nojalla velvoitettaisiin suorittamaan osuuskunnalle korvaukseksi mainitun sävellyksen luvattomasta esittämisestä 2 prosenttia äänielokuvan osakeyhtiölle tuottamasta bruttotulosta 340,000 markasta cli siis maksamaan 6,800 markkaa korkoineen.
  Aktiebolaget Biorama Osakeyhtiön vastustettua kannetta RO p. 18/1 1934 antoi asiasta lausunnon; ja koska äänielokuvan valmistamisoikeutta ja oikeutta sen julkiseen esittämiseen edellämainitun lain 4 §:n mukaan, verrattuna saman lain 5 §:n 1 momentin 2 ja 4 kohtaan, 6 §:n 4 kohtaan ja 9 §:n 4 kohtaan, oli pidettävä eri oikeuksina ja näyttämättä oli jäänyt että Gesellschaft der Autoren, Komponisten und Musikverleger (A.K.M.) registrierte Genossenschaft mit beschränkter Haftung, jolle Robert Stolz oli luovuttanut yksinoikeuden kysymyksessä olevaan äänielokuvaan sisältyvän musiikin julkiseen esittämiseen, olisi luovuttanut tuon oikeuden äänielokuvan valmistajalle, niin ja kun tekijänoikeus äänielokuvaan, joskin se olisi, kuten Aktiebolaget Biorama Osakeyhtiö oli väittänyt, pidettävä sellaisena kokonaisteoksena, johon sen valmistajalla ja julkaisijalla sanotun lain 14 §:n 1 momentin mukaan oli tekijänoikeus, kuului, kun kokonaisteoksen avustajalla saman §:n 2 momentin mukaan oli samanlainen oikeus omaan osuuteensa, julkaisijalle ja avustajalle yhteisesti, eikä julkaisijalla siis ollut ollut valtaa ilman osuuskunnan suostumusta, luovuttaa oikeutta äänielokuvan julkiseen esittämiseen toiselle eikä Aktiebolaget Biorama Osakeyhtiölläkään, joka ei ollut edes väittänyt saaneensa oikeutta sellaiseen esittämiseen joltakin toiselta kuin julkaisijalta, siis ollut parempaa oikeutta sen esittämiseen kuin viimeksimainitullakaan, RO, kun mainittu elokuva oli elokuun 24 p:n ja syyskuun 5 p:n 1931 sekä seuranneen lokakuun 5 ja 11 p:n välisinä aikoina Aktiebolaget Biorama Osakeyhtiön toimesta julkisesti esitetty, julisti Aktiebolaget Biorama Osakeyhtiön velvolliseksi suorittamaan tuosta sävellysten luvattomasta esittämisestä korkeimman kohtuulliseksi katsottavan korvauksen ja määräsi sen yhdeksi prosentiksi äänielokuvan esittämisestä kertyneistä kokonaistuloista, huvivero vähennettyä. Näin ollen ja koskei tuota tuloa ollut näytetty myönnettyä 94,531 markan 5 pennin määrää suuremmaksi, RO velvoitti Aktiebolaget Biorama Osakeyhtiön suorittamaan osuuskunnalle 945 markkaa 31 penniä 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta maaliskuun 8 p:stä 1932 ja korvaamaan osuuskunnan oikeudenkäyntikulut.
  Asianosaiset puolin ja toisin hakivat muutosta.
  Turun HO (oikeusneuvokset Lindeberg ja Dahlberg sekä viskaali Moisio) t. 20/12 1935 lausui selvitetyksi, että Aktiebolaget Biorama Osakeyhtiö oli edellämainituissa elokuvateattereissa julkisesti esittänyt »Mies vuokrattavana» nimisen äänielokuvan hankkimatta siihen lupaa Robert Stolzilta enempää kuin Gesellschaft der Autoren, Komponisten und Musikverleger (A.K.M.) registrierte Genossenschaft mit beschränkter Haftungiltakaan, jolle Stolz oli siirtänyt oikeutensa puheenalaisen sävellyksen esittämiseen; mutta koska Robert Stolz kiistämättä oli myöntänyt sanotun äänielokuvan valmistajalle oikeuden tuon sävellyksen siirtämiseen mainittuun äänielokuvaan kuuluviin mekaanisiin laitteisiin ja äänielokuvateosta oli pidettävä sellaisena eri avustajien erillisten töiden muodostamana kokonaisuutena, johon tekijänoikeus edellämainitun lain 14 §:n 1 momentin mukaan kuului sen julkaisijalle, jona oli pidettävä äänielokuvateoksen valmistajaa, ja tähän tekijänoikeuteen sisältyi myös yksinomainen oikeus äänielokuvateoksen kokonaisuutena esittämiseen, HO, kumoten RO:n päätöksen, hylkäsi kanteen.
  Gesellschaft der Autoren, Komponisten und Musikverleger (A.K.M.) registrierte Genossenschaft mit beschränkter Haftung haki muutosta.
  KKO (oikeusneuvokset Fagerström, Gylling ja Heinonkoski) t. 28/10 1936: ei muutosta.
  (Oikeusneuvos Möller, jonka mielipidettä oikeusneuvos Lyytikäinen kannatti, harkitsi oikeaksi, kumoten HO:n tuomion, jättää RO:n päätöksen pysyväksi.)

 

 

Takaisin hakemistoon