Annettu Helsingissä, 3 päivänä kesäkuuta 1927.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten:
1 LUKU.
Tekijänoikeuden esine ja sisällys.
1 §.
Henkisen tuotteen tekijällä on tämän lain säätämissä rajoissa yksinomainen oikeus saattaa tuotteensa yleisön saataviin.
2 §.
Henkisellä tuotteella tässä laissa tarkoitetaan jokaista kirjallista, taiteellista tai tieteellistä tuotetta, niinkuin:
1. kirjoituksia minkälaatuisia takansa, niin myös kirjeitä, joilla sisällykseensä tai kirjeen kirjoittajan henkilöön katsoen on kirjallinen luonne;
2. suullisia esityksiä;
3. sävellysteoksia;
4. maalauksia, piirustuksia, radeerauksia, kivi- ja puupiirroksia tai muita niihin verrattavia teoksia;
5. kaikenlaatuisia veistokuvia;
6. rakennustaiteellisia tuotteita, sekä piirustuksia että itse rakennusteoksia;
7. taidetyön, sekä taidekäsityön että taideteollisuuden. piirustuksia ja teoksia;
eletaiteellisia, tanssitaiteellisia tai elokuvaisia teoksia;
9. asemakaavapiirustuksia, karttoja sekä tieteellistä tai teknillistä laatua olevia piirto- tai vapaakuvaisia esityksiä; sekä
10. edelläolevaa laatua olevien teosten käännöksiä ja muunnelmia.
Valokuvaisten esitysten oikeussuojasta säädetään erikseen; kuitenkin on tämän lain mukainen suoja valokuvasarjalla, jolla on tieteellinen tai taiteellinen arvo.
3 §.
Ulkopuolella tämän lain suojan ovat:
1. lait, asetukset, julistukset, julkisten viranomaisten, eduskunnan, valmistelukuntain ja komiteain, niin myös tuomioistuinten sekä kirkollisten, kunnallisten ja muiden julkisten edustajistojen asiakirjat, pöytäkirjat, päätökset ja kirjelmät, samoin myös muut julkiset asiakirjat;
2. eduskunnassa ja muissa julkisissa edustajistoissa tapahtuneet keskustelut, niin myös tuomioistuimissa tai muiden julkisten viranomaisten edessä tahi yleisistä asioista keskustelemaan kokoontuneissa yleisissä kokouksissa esitetyt lausumat; sekä
3. päivänuutiset ja muut sanomalehtitiedoitukset sanomalehdissä tai aikakauskirjoissa.
4 §.
Tekijänoikeuden nojalla on tekijällä tässä laissa säädetyin rajoituksin 2 §:ssä mainittua laatua oleviin tuotteisiin nähden yksinomainen oikeus:
1. kääntää ja muunnella teostansa;
2. jäljentää teostansa;
3. monistaa teostansa;
4. levittää teoksensa monisteita; sekä
5. esittää teoksensa nähtäväksi tai kuultavaksi.
5 §.
Muuntelemiseksi luetaan varsinkin:
1. näytelmäksi sovittaminen tai toisesta kirjallisuuden lajista toiseen siirtäminen;
2. kirjoituksen tai kuvataiteellisen teoksen siirtäminen elokuvaisen tai muun senkaltaisen menetelmän kautta esitettäväksi ;
3. sävellyksen sovittaminen yhtä, tai useampaa soitinta varten tahi yksi- tai moniäänisesti laulettavaksi joko soitinten säestyksellä tai ilman;
4. kirjoituksen tai sävellyksen siirtäminen taide-esityksen välityksellä mekaaniseen puhe- tai soittokoneeseen;
5. kuvataiteellisen teoksen siirtäminen toisenlaiseksi kuvataiteelliseksi teokseksi;
6. kuva- tai sävellystaiteellisen teoksen, rakennuspiirustuksen tai valmiin rakennusteoksen, taidetyön piirustuksen tai teoksen mukaileminen niin epäolennaisin muutoksin, ettei mukailusta voida katsoa omaperäiseksi teokseksi; sekä
7. kirjallisen tai tieteellisen teoksen tai oppikirjan tai karttateoksen mukaileminen sillä tavoin, että alkuteokseen tehdään ainoastaan sanamuodollisia tai muita epäolennaisia muutoksia taikka epäolennaisia lisäyksiä tai lyhennyksiä taikka että teoksen rungon säilyessä se varustetaan uusilla esimerkeillä tai että mukailukseen otetaan alkuteoksesta niin olennaisia osia, ettei mukailusta voida pitää omaperäisenä teoksena.
Muuntelemiseksi ei katsota, jos teokseen vapaasti liittyen luodaan uusi, olennaisesti omaperäinen teos.
Käännös tai muunnelma on sikäli katsottava eri teokseksi, että sen tekijällä on siihen tekijänoikeus samalla kuin alkuperäisen teoksen tekijänoikeus säilyy loukkaamattomana. Siinä tapauksessa, joka mainitaan 1 momentin 4 kohdassa, pidetään esittäjää muunnelman tekijänä.
6 §.
Jäljentämiseksi luetaan:
1. teoksen mukaaminen käsin taikka koneellisin tai kemiallisin keinoin;
2. taideteoksen esittäminen toisessa koossa tai toisessa aineksessa;
3. rakennustaiteellisen teoksen rakentaminen rakennusteoksen sekä taidetyön valmistaminen taidetyöteoksen tai näiden piirustuksen tai mallin mukaan; sekä
4. teoksen siirtäminen puhe- tai soittokoneeseen tahi telaan, laattaan, nauhaan tai muuhun sellaisen koneen laitteeseen, paitsi 5 §:n 1 momentin 4 kohdassa mainitussa tapauksessa.
7 §.
Monistamiseksi katsotaan jokainen menettely, jolla teoksesta tuotetaan useampia kuin yksi jäljennös, tapahtuipa tämä sitten painattamalla, valokuvaamalla, valamalla tai muulla monistamiskeinolla.
8 §.
Tekijäin 4 §:n 4 kohdassa mainittu oikeus levittää teostansa sisältää tekijän yksinomaisen oikeuden pitää kaupan tai jaella teoksensa monisteita tai jäljennöksiä.
9 §.
Tekijälle 4 §:n 5 kohdan mukaan kuuluvaan esittämisoikeuteen sisältyy yksinomainen oikeus:
1. näytelmän tai tanssitaiteellisen, eletaiteellisen tai elokuvaisen teoksen näytelmälliseen julkiseen esittämiseen;
2. sävellysteoksen sävelelliseen julkiseen esittämiseen;
3. ennen julkaisemattoman kirjoituksen, esitelmän tai puheen julkiseen esittämiseen;
4. sävellysteoksen tahi ennen julkaisemattoman kirjoituksen, esitelmän tai puheen julkiseen esittämiseen sillä tavoin siirrettynä puhe- tai soittokoneeseen, kuin 5 §:n 1 momentin 4 kohdassa ja 6 §:n 4 kohdassa mainitaan, taikka radiolaittein; sekä
5. tämän lain alaisen taideteoksen näytteillepanemiseen.
10 §.
Yksityistä tai henkilökohtaista tarvettansa varten on jokainen oikeutettu kääntämään ja muuntelemaan, jäljentämään sekä rajoitetuin kappalemäärin monistamaan teoksen, ei kuitenkaan sitä levittämään.
Siihen, mitä 1 momentissa on sanottu, ei kuitenkaan sisälly oikeutta rakennustaiteellisen teoksen mukaan rakentamiseen, eikä myöskään oikeutta toisen kautta taidekeinoin itselleen jäljennyttää taideteosta.
11 §.
Kaikissa niissä tapauksissa, missä tämän lain mukaan jälkipainanta tai muu jäljentäminen tai monistaminen on sallittu, on lähde selvästi ilmaistava.
12 §.
Teos on katsottava ilmestyneeksi eli julkaistuksi, kun sitä jokin määrä monisteita oikeutetun tahdosta on yleisölle levitetty, olipa se tapahtunut pitämällä kaupan, myymällä, jakelemalla, vuokraamalla tai muulla tavalla.
Julkisuuteen on teos saatettu, kun se julkaisemalla tai julkisesti esittämällä tahi muulla tavalla on oikeutetun tahdosta toimitettu yleisön saataviin, nähtäväksi tai kuultavaksi.
13 §.
Teoksen tekijänä pidettäköön, jollei näytetä toisin olevan, sitä henkilöä, joka yleiseen tapaan on teoksessa tekijäksi ilmoitettu.
Ennenkuin julkisesti esitetty teos on ilmestynyt, pidettäköön sen tekijänä sitä henkilöä, joka esittämisestä ilmoitettaessa on tekijänä mainittu.
Jos teos on julkaistu nimettä tai salanimellä, edustaa tekijää, kunnes hän 28 §:ssä mainitulla tavalla on ilmaissut itsensä, tekijänoikeuteen nähden se, joka teoksessa on ilmoitettu julkaisijaksi tai, ellei häntä ole mainittu, kustantajaksi.
Jos tekijä on naimisissa, määrää hän yksinään tekijänoikeudestaan, riippumatta siitä, millä tavalla aviopuolisoiden omaisuussuhteet on järjestetty.
14 §.
Tekijänoikeus teokseen, joka käsittää eri avustajain erillisiä töitä yhtenä kokonaisuutena, kuuluu sen julkaisijalle.
Itsekullakin avustajalla on tekijänoikeus omaan osuuteensa, ja on kullakin, mikäli ei toisin ole sovittu, oikeus julkaista osuutensa muulla tavalla.
Ellei toisin ole sovittu, on valtiolla ja muilla julkisoikeudellisilla yhdyskunnilla sekä julkisoikeudellisilla laitoksilla tekijänoikeus toimittamiinsa teoksiin.
15 §.
Jos kirjoitus ja sävellys sovitetaan yhteen, säilyttää kummankin teoksen tekijä tekijänoikeutensa. Sama olkoon laki, kun kirjoitus ja piirustus tai kuvallinen esitys liitetään toisiinsa.
16 §.
Jos teos on useiden yhteistyötä siten, että heidän töitänsä ei voida toisistaan erottaa, vaaditaan tekijänoikeudesta määräämiseen kaikkien suostumus, mikäli on kysymys teoksen ensimmäisestä julkaisemisesta tai sen uudesti julkaisemisesta toisessa muodossa tai toisella tavalla, kuin ensimmäinen julkaisu on tapahtunut.
2 LUKU.
Tekijänoikeuden rajoitukset.
17 §.
Tekijän yksinomainen oikeus teokseensa on seuraavien rajoitusten alainen:
1. Yksityisiä kohtia tai vähäisiä osia ennen julkisuuteen saatetusta kirjoituksesta, puheesta, esitelmästä tai sävellyksestä on sallittu lainata.
2. On luvallista julkisuudessa selostaa julkisesti pidettyjä puheita ja esitelmiä sekä niistä lainata osia.
Mitä 2 kohdassa on sanottu, on sovellettava myös muihin julkisuuteen saatettuihin henkisiin tuotteisiin, kun se tapahtuu arvostelevassa tai tieteellisessä tarkoituksessa. Samanlaisessa tarkoituksessa julkaistuissa teoksissa voidaan kuvata taideteoksia ja rakennusteoksia, kun se tapahtuu tekstin selittämiseksi ja sen yhteydessä.
3. Hakusanoittain tai muulla tavalla toimitettujen ensyklopedisten kokoelmateosten erikoisartikkeleissa on oikeus muuntelemalla käyttää ennen julkaistuja teoksia sekä niihin ottaa muualla julkaistuja kuvia ja piirustuksia.
4. Useiden tekijäin kirjoituksista tehtyyn kokoelmaan, joka on tarkoitettu käytettäväksi jumalanpalveluksessa tahi kouluissa tai muuten alkeisopetuksessa, musiikkikouluja lukuunottamatta, on sallittu:
a) ottaa pieniä kappaleita tai osia aikaisemmin julkaistuista kirjallisista tai sävellysteoksista taikka, milloin teoksen laajuus on vähäinen, koko teos; tällöin saa käyttää muutettua oikeinkirjoitusta sekä tehdä pieniä kielellisiä muutoksia, jos tämä voi tapahtua kirjoitusta silti olennaisesti muuttamatta, niin myös kääntää kirjallinen teos toiseen kieleen sekä sovittaa sävellysteos yhtä tai useampaa soitinta varten tahi yksi- tai moniäänisesti laulettavaksi; sekä
b) kuvata taideteoksia, mikäli tämä tapahtuu tekstin selittämiseksi ja sen yhteydessä.
Ehtona 4 kohdassa mainittuun menettelyyn on, että on kulunut viisi vuotta teoksen ilmestymisestä ja että tekijälle maksetaan kohtuullinen palkkio.
5. Sävellyksen tekstiksi ja konserttiohjelmiin on sallittu painattaa tai muuten monistaa vähäisiä ennen julkaistun runoteoksen osia tai ennen julkaistuja vähäisiä runoja, kun ne julkaistaan muuttamatta. Niin ikään voidaan sellainen runo esittää yhdessä sävellyksen kanssa.
6. Julkaistuja sävellyksiä on lupa esittää:
a) jos pääsy esittämistilaisuuteen on maksuton eikä esittäminen muutoinkaan tapahdu ansiotarkoituksessa eikä esittäjälle tai esittäjille tule korvausta; tahi
b) jos esittäminen tapahtuu kansanvalistustilaisuuksissa tai kansanjuhlissa, joilla ei ole yksityisluonteista ansiotarkoitusta.
7. Julkaistun mallipiirustuksia sisältävän teoksen mukaan on lupa rakentaa rakennusteos tai valmistaa taidetyöteos, ellei tekijä ole julkaisussa yksinoikeutta siihen itselleen pidättänyt.
8. Kirjojen ja sävellysteosten lainaaminen ja vuokraaminen on sallittu.
18 §.
Sen lisäksi, mitä 17 §:ssä on sanottu, on sallittu:
1. kuvata luetteloissa taideteoksia, jotka ovat julkisissa kokoelmissa;
2. opetusta varten valokuvaamalla jäljentää ja monistaa taideteos, joka kuuluu julkiseen kokoelmaan;
3. piirustamalla tai muulla piirtotaiteen menetelmällä, maalaamalla tai valokuvaamalla jäljentää ja monistaa teos, joka pysyvästi sijaitsee tiellä, kadulla, torilla tai muulla julkisella paikalla tahi sen ääressä; rakennuksesta, joka ei ole julkinen, kuvattakoon kuitenkin vain ulkopuoli; sekä
4. taideteoksen omistajan panna se näytteille hankkimatta tekijältä siihen lupaa.
19 §.
Niissä tapauksissa, jotka mainitaan 17 §:n 2 ja 3 kohdassa sekä 4 b kohdassa sekä 18 §:n 1 ja 2 kohdassa, on oikeus esittää taideteos siinä koossa, kuin julkaisun tarkoitus vaatii, kuitenkaan teosta muuten enempää muuttamatta, kuin jäljennösmenetelmän vuoksi on tarpeen.
20 §.
Tekijän ei ole sallittu käyttää oikeuttansa muotokuvaan, joka on tehty tilauksesta, ellei sekä tilaaja että kuvattu taikka, milloin kuvattu on kuollut, hänen leskensä, tai, jos leskeä ei ole, hänen lapsensa tai, jos lapsiakaan ei ole, hänen vanhempansa ole siihen antaneet suostumustansa.
Muuta kuin 1 momentissa mainittua muotokuvaa älköön saatettako julkisuuteen, milloin kuvatun taikka, jos hän on kuollut, hänen mainittujen omaistensa oikeutettu etu sen kautta tulisi loukatuksi.
Oikeudenkäyttöä varten tai yleisen järjestyksen vaatiessa viranomainen saa jäljentää ja julkisuuteen saattaa muotokuvan.
3 LUKU.
Tekijänoikeuden siirtyminen.
21 §.
Tekijä voi luovuttaa oikeutensa toiselle joko kokonaan tai osittain.
22 §.
Alkuteoksen toiselle luovuttaminen ei sisällä tekijänoikeuden siirtoa. Älköön kuitenkaan taideteoksen tai piirustuksen tekijä olko oikeutettu luovuttamaan toiselle saman taideteoksen kaksoiskappaletta tai valmistamaan teosta toiselle toisen tilaaman piirustuksen mukaan, ellei hän ole itselleen sellaista oikeutta varannut.
Se, jolle tekijänoikeus on luovutettu, ei ole ilman tekijän lupaa oikeutettu saattamaan teosta julkisuuteen muutetussa muodossa. Älköön kuitenkaan rakennustaiteellisen piirustuksen tekijä olko oikeutettu epäämään suostumustaan sellaisiin muutoksiin, jotka koskevat yksinomaan teknillisiä seikkoja tai johtuvat rakennuksen taloudellisesta käyttämisestä. Vaikkapa tekijä olisikin antanut muutoksiin suostumuksensa, on hänellä oikeus vaatia, että joko teosta ei saateta julkisuuteen hänen nimissään tai että riittävällä tavalla ilmoitetaan, että muutokset eivät ole hänestä lähtöisin.
23 §.
Tekijänoikeus siirtyy tekijän kuollessa hänen kuolinpesänsä osakkaille lain mukaan.
Tekijä on oikeutettu testamentissa määräämään, että hänen teostansa, jota ei hänen eläessään ole saatettu julkisuuteen, ei saa saattaa julkisuuteen tahi että se saa tapahtua ainoastaan määrättynä aikana tai määrätyillä ehdoilla. Hän voi myös mainita henkilön, jolla on oikeus teoksista määrätä nyt mainitulla tavalla sekä yleensä valvoa tekijänoikeutta kuolinpesän puolesta.
Kuolleen tekijän oikeudenomistajalla tai henkilöllä, josta mainitaan 2 momentissa, ei ole oikeutta julkaista hänen teoksiansa muutetussa muodossa muulla ehdolla, kuin että selvästi ilmoitetaan, että muutokset eivät ole lähtöisin tekijästä.
24 §.
Tekijänoikeutta teokseen, jota ei ole saatettu julkisuuteen, älköön velasta ulosmitattako tekijän, hänen leskensä, perillisensä tai testamentinsaajansa pesästä.
4 LUKU.
Tekijänoikeuden kestämisaika.
25 §.
Tekijänoikeus on voimassa tekijän eläessä ja viisikymmentä vuotta sen vuoden lopusta, jona tekijä on kuollut, kuitenkin vähintään kymmenen vuotta teoksen julkaisemisesta.
Jos tekijänoikeus 16 §:n mukaan on useilla yhteisesti, on se voimassa, kunnes viisikymmentä vuotta on kulunut viimeksi kuolleen tekijän kuolinvuoden päättymisestä.
26 §.
Tekijänoikeus nimettä tai salanimellä julkisuuteen saatettuun teokseen kestää viisikymmentä vuotta sen vuoden päättymisestä, jolloin teos ensin saatettiin julkisuuteen. Sama on laki teoksesta, josta puhutaan 34 §:n 1 ja 3 momentissa.
27 §.
Jos 26 §:ssä tarkoitettu teos on ilmestynyt eri osina, jotka yhteensä muodostavat kokonaisuuden, luetaan suoja-aika sen vuoden päättymisestä, jolloin viimeinen osa ilmestyi.
28 §.
Jos nimettä tai salanimellä julkisuuteen saatetun teoksen tekijä ilmaisee itsensä ennen viidenkymmenen vuoden suoja-ajan loppua, tulee voimaan se täysi suoja, joka on mainittu 25 §:ssä.
Ilmoittautuminen voi tapahtua joko siten, että tekijä panettaa nimensä uuteen painokseen, tai siten, että hän tekee asiasta ilmoituksen opetusministeriöön.
Tekijän kuoltua on hänen kuolinpesänsä osakkailla, jos he tästä ovat yksimieliset, oikeus ilmaista hänet samoin oikeusvaikutuksin.
5 LUKU.
Tekijänoikeuden loukkaus ja rangaistusmääräykset.
29 §.
Joka
1. rikkoo tekijänoikeutta luvattomasti kääntämällä, muuntelemalla, jäljentämällä tai monistamalla taikka julkisuuteen saattamalla henkisen tuotteen, tai
2. levittämisen tarkoituksessa tuottaa maahan teoksen, jota ei tämän lain mukaan ole lupa maassa julkaista, tai
3. jättää mainitsematta lähteen tai tekijän, milloin lähde tai tekijä on tämän lain mukaan ilmaistava, taikka
4. rikkoo 20 tai 22 §:n säännöksiä,
rangaistakoon sakolla, ellei teosta ole muualla ankarampaa rangaistusta säädetty.
30 §.
Joka vastoin 22 ja 23 §:n säännöksiä tekee muutoksia itse teokseen tahi teoksen tai tekijän nimitykseen taikka niissä tapauksissa, joista puhutaan 17 §:n 4 ja 5 kohdassa ja 19 §:ssä, tekee sellaisia muutoksia, jotka eivät ole sallittuja, taikka joka levittää teosta sellaisena kappaleena, jonka hän tietää valmistetuksi vastoin mainittuja säännöksiä, rangaistakoon enintään viidelläkymmenellä päiväsakolla, ellei teosta ole muualla ankarampaa rangaistusta säädetty.
31 §.
Joka on syypää 29 ja 30 §:ssä mainittuihin tekoihin, on velvollinen korvaamaan sen taloudellisen vahingon, joka täten on tuotettu oikeudenomistajalle.
Tämän ohella syyllinen on velvollinen suorittamaan korvauksen muustakin kuin taloudellista laatua olevasta vahingosta tai haitasta, joka tekijälle on tullut. Tämän korvauksen suuruus on tuomioistuimen vapaan harkintansa mukaan arvioitava.
32 §.
Jos teosta on luvattomasti käännetty, muunneltu, jäljennetty, monistettu, maahantuotu tai levitetty taikka teokseen tahi sen tai tekijän nimitykseen vastoin 22 ja 23 §:n säännöksiä tehty muutoksia taikka jos teoksesta yksityistä tarvetta varten valmistettu kappale on levitetty tai käytetty teoksen luvattomaan julkiseen esittämiseen, ovat siten valmistetut, levitetyt, tai käytetyt kappaleet taikka lainvastaisesti valmistetut osat sitä asianomistajan vaatimuksesta takavarikoitavat ja hävitettävät.
Kirjallisen tai sävellysteoksen kappaleiksi ovat myös katsottavat filmit, levyt, laatat, telat, nauhat tai muut sellaiset, joilla koneellisella tai kemiallisella menettelyllä voidaan esittää teoksen sisällys.
Niin ikään ovat kehilöt, kivet, stereotyyppilaatat, levyt ja muut sellaiset luvattomaan monistamiseen tarkoitetut tarpeet, jos asianomistaja vaatii, takavarikoitavat ja hävitettävät tai saatettavat sellaisiksi, ettei niitä voida käyttää väärin.
Kuitenkin saattaa, asianomistaja vaatia, että takavarikoidut esineet ovat hänelle luovutettavat valmistamiskustannuksia vastaavasta korvauksesta.
Mitä edellä on säädetty, koskee vain sellaisia kappaleita ja tarpeita, jotka ovat luvattomaan valmistamiseen, levittämiseen tai esittämiseen osallisten hallussa; ja otettakoon, jos asianomistaja vaatii, sellaiset kappaleet ja tarpeet takavarikkoon joko virallisen syyttäjän toimesta, kun asia hänelle syytteeseen pantavaksi ilmoitetaan sekä kustannuksista ja vahingosta samalla asetetaan vakuus, taikka oikeuden määräyksestä.
Tämän pykälän säännökset eivät ole sovellutettavissa rakennusteokseen.
33 §.
Jos tekijänoikeuden loukkaus kohdistuu ainoastaan teoksen osaan, voi loukattu vain tähän osaan nähden vaatia teoksen jäljennöksen tai monisteiden tahi monistamista varten tarkoitettujen valmisteiden hävittämistä tai luovuttamista.
Jos tämmöistä vaatimusta ei voida toteuttaa koko teosta tuhoamatta tai jos muutenkin 32 §:n säännösten noudattaminen veisi huomattavien taloudellisten tai taiteellisten arvojen tuhoamiseen, saattaa tuomioistuin, ellei loukkaus ole ollut tahallinen, evätä tekijänoikeuden omistajan vaatimuksen ja sallia teoksen vastaisen julkaisemisen. Kuitenkin tulee loukkaajan suorittaa tekijänoikeuden omistajalle, paitsi korvausta suoranaisesta vahingosta, kohtuullinen tekijänpalkkio. Tuomioistuin määrätköön, miten tapahtunut oikeudenloukkaus on, mieluimmin itse teoksen yhteydessä, saatettava tiedoksi.
Jos tekijänoikeuden loukkaukseen sisältyy se, että tekijän nimi on jätetty mainitsematta, on se tuomioistuimen määräämällä tavalla tiedoksi saatettava.
34 §.
Tässä laissa mainituista rikkomuksista, paitsi 23 §:n 3 momentissa mainituista, älköön virallinen syyttäjä tehkö syytettä, ellei asianomistaja ole ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi.
6 LUKU.
Lain sovellettavuus.
35 §.
Tämä laki koskee Suomen kansalaisen valmistamaa teosta, niin myös sellaista vieraan maan kansalaisen teosta, joka on ensiksi ilmestynyt Suomessa.
Tasavallan presidentti voi vastavuoroisuuden ehdolla julistaa, että lain säännöksiä, osaksi tai kokonaan, on sovellettava vieraan maan kansalaisen teokseen, joka on ensiksi ilmestynyt siinä maassa, minkä kanssa siitä tehdään sopimus, sekä sen maan kansalaisen ilmestymättömään teokseen.
36 §.
Tätä lakia on myös sovellettava teoksiin, jotka, ovat valmistuneet ennen lain voimaantulemista, kuitenkin seuraavin poikkeuksin ja rajoituksin:
1. Jos teosta ennen tämän lain voimaantuloa on aikaisemman lain perusteella luvallisesti monistettu, saadaan jo valmistuneita monisteita vapaasti levittää.
2. Kaikkia aikaisemman lain perustuksella luvallisesti julkaistuja käännöksiä sekä sellaisia, useiden tekijäin kirjoituksista muodostettuja kokoelmateoksia, jotka mainitaan 17 §:n 4 kohdassa, saadaan tämän lain voimaantultuakin vapaasti monistaa ja levittää niissä rajoissa, kuin monistaminen ja levittäminen aikaisemman lain mukaan on ollut luvallista.
3. Muotteja, kiviä, laattoja sekä muita monistamista tai esittämistä varten tehtyjä valmisteita, jos niiden valmistaminen todistettavasti oli alkanut ennen lain voimaantulemista ja niiden käyttäminen siihen asti vallinneen oikeuden mukaan oli luvallista, saadaan edelleenkin vapaasti käyttää sekä täten syntyneitä monisteita vapaasti levittää.
4. Näytelmäkappaleita, joita, joku aikaisemman lain perustuksella on esittänyt ennen tämän lain voimaantulemista tai joiden näyttämöllepanon joku on ennen tämän lain voimaantuloa todistettavasti pannut alulle, saa hän edelleen julkisesti esittää.
5. Joka ennen tämän lain voimaantulemista on julkisesti esittänyt tanssitaiteellista, eletaiteellista tai elokuvaista teosta tai pannut sellaisen teoksen näyttämöllepanon tai muunlaisen valmistelun alulle, saakoon sitä edelleen julkisesti esittää.
6. Jos sävellysteos on ilmestynyt ennen tämän lain voimaantulemista, on sitä edelleenkin yhden vuoden aikana sen jälkeen lupa vapaasti esittää julkisesti, mikäli se aikaisemman lain mukaan on ollut sallittua.
Sivistysjärjestöjen laulukuorot ja soittokunnat saakoot myöskin edelleen julkisesti esittää sävellysteoksia, joita ne ennen tämän lain voimaantulemista ovat esittäneet.
37 §.
Kaikki ennen tämän lain voimaantuloa tehdyt sopimukset tekijänoikeuden siirrosta jäävät voimaansa. Jos tekijä on toiselle siirtänyt koko tekijänoikeutensa, tulee tekijän hyväksi luettavaksi se, missä tämä laki on laajentanut aikaisemmin suojaamatonta tekijänoikeutta.
Erioikeudet ja kiellot, jotka tämän lain voimaantullessa ovat voimassa, jäävät edelleenkin voimaan.
38 §.
Tarkemmat määräykset, jotka tämän lain soveltamista varten ovat tarpeen, annetaan asetuksella.
39 §.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1927. Samana päivänä lakkaa kirjailijan ja taiteilijan oikeudesta työnsä tuotteisiin 15 päivänä maaliskuuta 1880 annettu asetus olemasta voimassa, mikäli se koskee kirjallisia, sävellys-, kuva- ja rakennustaiteen sekä taidetyön tuotteita, kuitenkin niin, että edelleenkin jää noudatettavaksi, mitä siinä on sellaisten tuotteiden kustannusoikeudesta säädetty.
Helsingissä, 3 päivänä kesäkuuta 1927.
Tasavallan Presidentin estettynä ollessa:
Pääministeri VÄINÖ TANNER.
Opetusministeri Julius Ailio.