Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto r. y. ja Föreningen Svenska Tonsättares Internationella Musikbyrå, Stim U. P. A. — liikemies Sven E. Svensson vastaajana; kuuluuko tekijänoikeus sävellykseen, jonka siirtämiseen äänielokuvaa valmistettaessa käytettyihin mekaanisiin laitteisiin säveltäjä oli myöntänyt elokuvan valmistajalle oikeuden, tälle vai säveltäjälle?

  Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ja Föreningen Svenska Tonsättares Internationella Musikbyrå, Stim U. P. A. olivat Helsingin RO:ssa vaatineet, että, koska liikemies Svensson oli Helsingin kaupungissa omistamassaan Bio Maxim nimisessä elokuvateatterissa tammikuun 10 p:n 1932 ja seuranneen helmikuun 7 p:n välisenä aikana esittänyt »Ruununraakki rintamalla» nimisen äänielokuvan, johon musiikin olivat laatineet säveltäjät Georg Malmsten ja Tapio Ilomäki sekä Helge Lindberg ja Emrik Sandell, Svenssonin hankkimatta itselleen oikeutta sanottuun äänielokuvaan kuuluvien sävellysten esittämiseen mainituilta yhdistyksiltä, joille säveltäjät olivat siirtäneet kaikki oikeutensa sävellystensä julkiseen esittämiseen, Malmsten ja Ilomäki ensiksi mainitulle yhdistykselle sekä Lindberg ja Sandell Föreningen Svenska Tonsättares Internationella Musikbyrå, Stim U. P. A:lle, joiden yhdistysten jäseniä he olivat, liikemies Svensson tekijänoikeudesta henkisiin tuotteisiin 3/6 1927 ann. lain 4, 6, 9, 29 ja 31 §:n nojalla velvoitettaisiin suorittamaan yhdistyksille korvaukseksi mainittujen sävellysten luvattomasta esittämisestä 2 prosenttia sanotun äänielokuvan Svenssonille tuottamasta bruttotulosta 460,000 markasta eli siis maksamaan 9,200 markkaa korkoineen. Liikemies Svenssonin vastustettua kannetta, johon Georg Malmsten, Tapio Ilomäki, Helge Lindberg ja Emrik Sandell olivat väliintulevina riitapuolina yhtyneet, RO 17/1 1934 lausui käyneen selville, että kysymyksessä oleva »Ruununraakki rintamalla» niminen äänielokuva, johon edellä mainitut säveltäjät olivat laatineet musiikin, oli tammikuun 10 ja helmikuun 2 p:n välisenä aikana vuonna 1932 liikemies Svenssonin toimesta esitetty hänen omistamassaan Bio Maxim nimisessä elokuvateatterissa, Svenssonin edes väittämättä saaneensa oikeutta sen esittämiseen joltakin toiselta kuin äänielokuvan valmistajalta A.B. Europa Film nimiseltä yhtiöltä. Tämän vuoksi ja joskin äänielokuva olisi, kuten liikemies Svensson oli väittänyt, katsottava sellaiseksi yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi teokseksi, johon sen julkaisijalla edellä mainitun lain 14 §:n 1 momentin mukaan oli tekijänoikeus, niin koska säveltäjällä oli Suomessa sävellykseensä saman lain 4 §:n mukaan, verrattuna tuon lain 5 §:n 1 momentin 4 kohtaan, 6 §:n 4 kohtaan ja 9 §:n 4 kohtaan, sekä 13 artiklan mukaan 13/11 1908 uusitussa Bernin sopimuksessa kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamiseksi, johon sopimukseen Suomen ja Ruotsin valtakunnat olivat yhtyneet, yksinomainen oikeus sävelteoksensa siirtämiseen sitä mekaanisesti esittäviin koneisiin ja teoksen julkiseen esittämiseen sellaisilla koneilla sekä sanotunlaisen yhdysteoksen julkaisija oli mainitun lain ja eritoten sen 14 §:n säännöksistä ilmenevien perusteiden mukaan oikeutettu julkisesti esittämään yhdysteoksen ainoastaan jos hänellä oli kultakin erillisen osan tekijältä siihen oikeus, mutta äänielokuvan valmistaja A.B Europa Film, joka oli sanotuilta säveltäjiltä tilannut musiikin äänielokuvaa varten, ei ollut voinut saada säveltäjiltä musiikin esittämisoikeutta, kun tuo oikeus jo silloin oli ollut luovutettuna yksinomaiseksi oikeudeksi Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teostolle ja Föreningen Svenska Tonsättares Internationella Musikbyrå, Stim U. P. A:lle, niin ja kun liikemies Svenssonilla ei voinut olla parempaa oikeutta kuin A.B. Europa Filmilläkään ja Svensson siis oli velvollinen korvaamaan yhdistyksille äänielokuvan esittämisestä tulevan saamatta jääneen maksun, joka RO:ssa oli arvioitu 1 prosentiksi kuvan esittämisestä kertyneistä kokonaistuloista, huvivero vähennettynä, RO velvoitti liikemies Svenssonin, jolla ei ollut näytetty olleen elokuvan esittämisestä enemmän tuloja kuin hänen ilmoittamansa 127,948 markkaa, suorittamaan Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teostolle ja Föreningen Svenska Tonsättares Internationella Musikbyrå, Stim U. P. A:lle 1,279 markkaa 48 penniä 5 prosentin korkoineen haastepäivästä helmikuun 25 p:stä 1932 sekä korvaamaan yhdistysten oikeudenkäyntikulut. Turun HO, jonka tutkittavaksi asianosaiset olivat saattaneet jutun, 20/12 1935 lausui tosin selvitetyksi, että liikemies Svensson oli edellämainitussa elokuvateatterissa julkisesti esittänyt »Ruununraakki rintamalla» nimisen äänielokuvan hankkimatta siihen lupaa Georg Malmstenilta, Tapio Ilomäeltä, Helge Lindbergiltä ja Emrik Sandellilta enempää kuin Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teostolta ja Föreningen Svenska Tonsättares Internationella Musikbyrå, Stim U. P. A:ltä, joille mainitut säveltäjät olivat siirtäneet oikeutensa puheenalaisten sävellystensä esittämiseen; mutta koska Malmsten, Ilomäki, Lindberg ja Sandell kiistämättä olivat myöntäneet tuon äänielokuvan valmistajalle A.B. Europa Filmille oikeuden noiden sävellysten siirtämiseen elokuvaa valmistettaessa käytettyihin mekaanisiin laitteisiin ja siten syntynyttä äänielokuvateosta oli pidettävä sellaisena eri avustajien erillisten töiden muodostamana yhtenä kokonaisuutena, johon tekinjänoikeus edellä mainitun lain 14 §:n 1 momentin mukaan kuului sen julkaisijalle, jona oli pidettävä elokuvateoksen valmistajaa, ja tähän tekijänoikeuteen sisältyi myös yksinomainen oikeus äänielokuvateoksen kokonaisuutena esittämiseen, HO, kumoten RO:n päätöksen, hylkäsi kanteen. KKO t: ei muutosta.