Annettu Helsingissä, 18 päivänä kesäkuuta 1928.
Valtioneuvosto on, sosialiministeriön esittelyssä, nojautuen 1 päivällä kesäkuuta 1922 annetun kieltolain 29 § :n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on 4 päivänä toukokuuta 1928 annetussa laissa, antanut seuraavat tarkemmat määräykset sanotun lain toimeenpanosta:
1 §.
Alkoholin valmistusta ja alkoholipitoisten aineiden maahantuontia lääkinnöllisiin, teknillisiin ja tieteellisiin tarpeisiin sekä näiden aineiden myyntiä harjoittaa sosialiministeriön raittiusosaston lähimmän valvonnan alaisena valtion alkoholiliike.
2 §.
Niiden laitosten ja henkilöiden, jotka haluavat saada kieltolain 7 §:n 2 ja 3 kohdassa mainitun luvan valtion alkoholiliikkeen varastoista hankkia alkoholipitoisia aineita, tulee tehdä siitä kirjallinen anomus sosialiministeriön raittiusosastolle, joka, milloin syytä on, hankkii anomuksesta lausunnon asianomaiselta viranomaiselta. Tällainen lupa voidaan myöntää määrätyillä ehdoilla ja saatetaan se peruuttaa, milloin syytä siihen on. Jos osottautuu, että sellaiseen tarkoitukseen, johon jollekin laitokselle tai henkilölle on myönnetty lupa hankkia ja käyttää alkoholipitoista ainetta, soveltuu denaturoitu alkoholi, voidaan lupa sen mukaisesti muuttaa.
Tällaiseen lupaan perustuvat samoinkuin apteekkien tekemät alkoholipitoisten aineiden tilaukset on tehtävä kirjallisesti alkoholiliikkeen pääkonttoriin, mutta asianomainen alkoholinkäytön tarkastaja määrää, kuinka paljon tilaaja kulloinkin saa haluamiaan aineita. Alkoholiliike ilmoittaa tästä tilaajalle ja toimittaa hänelle myönnetyn määrän.
3 §.
Jos laitos tai henkilö, jolla on oikeus lääkinnöllisiin, teknillisiin tai tieteellisiin tarpeisiin hankkia ja käyttää alkoholipitoisia aineita, haluaa valtion alkoholiliikkeen välityksellä tuotavaksi maahan sellaista alkoholipitoista ainetta, jota alkoholiliikkeen varastossa ei ole, tehköön siitä alkoholiliikkeen pääkonttoriin tilauksen, jossa on ilmoitettava tavaran laatu ja määrä sekä toiminimi, jolta tavara on saatavissa. Tilauksen hyväksymiseen ja aineen tilaajalle toimittamiseen nähden on meneteltävä edellä 2 §:n 2 momentissa mainitulla tavalla ja huomioon ottaen muiden valtioiden kanssa tehtyjen kauppasopimusten määräykset. Jos tilattua määrää vähennetään, on tilaaja, saatuaan tästä tiedon, oikeutettu luopumaan tilauksesta. Alkoholiliikkeelle tällaisesta toiminnasta tulevan välityspalkkion perusteet määrää sosialiministeriö.
Ulkomaalainen toiminimi tai sen edustaja, joka aikoo tuoda maahan alkoholipitoisten aineiden näytteitä, ilmoittakoon tästä sosialiministeriön raittiusosastolle, jolle myöskin näytteet on toimitettava. Alkoholinkäytön tarkastaja määrää, millä ehdoilla ja kuinka näitä näytteitä saadaan tarkoitukseensa käyttää.
4 §.
Määrätessään sellaista alkoholipitoista ainetta, jota koskeva lääkemääräys on kirjoitettava kieltolain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetulle lomakkeelle, lääkäri voi, mikäli hänen hallussaan on tällaisia lomakkeita tai hän on oikeutettu niitä heti saamaan, kiireellisissä tapauksissa antaa väliaikaisen määräyksen muullakin tavalla. Kun tällainen määräys on annettu, tulee lääkärin viipymättä kirjoittaa se lomakkeelle ja, jos hän tietää, mistä apteekista hänen määräämänsä aine toimitetaan, lähettää sinne lomakkeelle kirjoitettu vahvistava määräys. Älköön lääkäri kuitenkaan antako useampaa väliaikaista määräystä kuin hän kulloinkin voi tällä tavoin lomakkeita käyttäen vahvistaa.
Kun edellisessä momentissa tarkoitettu väliaikainen lääkemääräys on apteekkiin annettu, tulee apteekin hoitajan ennen lääkkeen toimittamista, ellei hän ole varma siitä, että määräys on oikea, mikäli mahdollista, puhelimitse tai muulla sopivalla tavalla tiedustella sitä määräyksen allekirjoittaneelta tai, kun kysymyksessä on puhelimitse annettu määräys, sen antajaksi ilmoitetulta lääkäriltä.
Kun tässä tarkoitettua alkoholipitoista ainetta on toimitettu väliaikaisella lääkemääräyksellä, tulee apteekin hoitajan viikon kuluessa, ellei lomakkeelle kirjoitettua määräystä ole sinä aikana apteekkiin toimitettu, ilmoittaa siitä määräyksen antaneelle lääkärille, joka viimeistään viikon kuluessa tiedon saatuaan on velvollinen toimittamaan apteekkiin vahvistavan lomakkeelle kirjoitetun lääkemääräyksen. Apteekin hoitajan tulee kuukausittain ennen seuraavan kuukauden 10 päivää lääkintöhallitukselle lähettää luettelo niistä lääkäreistä, jotka edellisen kuukauden kuluessa ilmoituksesta huolimatta ovat jättäneet toimittamatta apteekkiin vahvistavan lääkemääräyksen. Luetteloon on merkittävä lääkärin nimi, sen henkilön nimi ja asuinpaikka, jolle lääkemääräys on annettu, määräyksen anto- ja toimituspäivä, apteekin toimitusnumero sekä lääkkeeksi määrätyn aineen laatu ja määrä.
5 §.
Lääkemääräyksessä, jolla määrätään 4 §:ssä tarkoitettua alkoholipitoista ainetta, tulee uhalla, että ainetta ei muuten apteekista anneta, olla mainittuna potilaan tai eläimen omistajan tai hoitajan nimi, arvo tai ammatti sekä asuinpaikka, lääkkeeksi määrätyn aineen laatu ja määrä, ohje millä tavalla sitä on käytettävä ja, kun aine on tarkoitettu eläimelle, mitä eläinlajia varten se on annettu, niin myöskin milloin ja missä lääkemääräys on annettu, sekä sen antajan täydellinen nimi. Tällaista lääkemääräystä älköön uudistettako ohjelipulle tehdyllä merkinnällä, älköönkä samalle lomakkeelle kirjoitettako muuta kuin yksi määräys.
Lomakkeiden, joille 1 momentissa tarkoitettua ainetta koskevat määräykset ovat kirjoitettavat, tulee olla kaksiosaiset, numeroidut ja vihoiksi sidotut sekä eläinlääkäreille tarkoitettujen eroitukseksi muista väriltään keltaiset. Lomakkeen toinen osa, jonka tulee sisältää samat merkinnät kuin irroitetun lääkemääräyksen, jää vihon kantaan. Kun lomakkeet on käytetty, tulee lääkärin viipymättä palauttaa vihon kanta lääkintöhallitukselle, jossa kannat tarkastetaan.
Lomakkeet toimittaa lääkintöhallitus maksutta lääkäreille.
6 §.
Alkoholipitoista ainetta myytäessä lääkärin määräyksestä on astiaan tai, milloin niitä on useampia, jokaiseen niistä kiinnitettävä ohjelippu, johon, huomioonottaen, mitä ohjelipuista muuten on määrätty, on tehtävä samat merkinnät kuin lääkemääräykseen.
Käsikaupassa myytäessä alkoholipitoista lääkettä on astiaan kiinnitettävään nimilippuun merkittävä apteekin nimi ja aineen laatu.
7 §.
Kun sairaala, tieteellinen tai opetuslaitos tahi yksityinen tieteenharjoittaja, joka on saanut kieltolain 7 § :n 2 momentissa mainitun luvan alkoholipitoisten aineiden hankkimiseen, haluaa ostaa näitä aineita apteekista, hankkikoon alkoholinkäytön tarkastajan hyväksymisen kulloinkin tarvitsemansa ainemäärän ostamiseen.
8 §.
Alkoholinkäytön tarkastaja on oikeutettu tarkastamaan apteekin lääkemääräykset, lääkemääräys- ja laboratoriokirjan sekä alkoholipitoisten aineiden varastot. Väärinkäytöstä huomattuaan on tarkastajan ilmoitettava siitä sosialiministeriön raittiusosastolle, jonka tulee ryhtyä toimenpiteisiin syyllisen saattamiseksi laillisen seuraamuksen alaiseksi.
Lääkemääräykset, joilla määrätään 4 §:ssä tarkoitettua ainetta, on apteekissa säilytettävä erikseen.
Toisille apteekeille, tieteellisille ja opetuslaitoksille sekä yksityisille tieteenharjoittajille tapahtuvasta alkoholipitoisten aineiden myynnistä on apteekissa pidettävä eri kirjaa, jossa on mainittava myydyn tavaran laatu, määrä ja ostaja sekä myyntipäivä, ja lähetettävä siitä kuukausittain ennen seuraavan kuun 5 päivää ote sosialiministeriön raittiusosastolle.
9 §.
Jos teknillisen laitoksen valmistama alkoholipitoinen tuote on sellaista, että sen käyttäminen juovutustarkoitukseen on ilmeisesti mahdoton, voidaan, laitoksen sosialiministeriön raittiusosastolle tekemästä anomuksesta, myöntää lupa tuotteen vähittäismyyntiin laitoksen varastosta sekä sellaisista liikkeistä, joilla on oikeus myydä denaturoidusta alkoholista valmistettua hammas-, hius-, iho- ja hajuvettä. Tällaista tuotetta sisältävässä astiassa tai päällyksessä tulee olla merkittynä, että tuotteen myynti täten on sallittua.
Teknillisessä laitoksessa on alkoholipitoisten aineiden käytöstä ja myydyistä alkoholipitoisista tuotteista pidettävä kirjaa sillä tavalla kuin sosialiministeriö määrää. Tästä kirjasta on teknillisen laitoksen lähetettävä neljännesvuosittain ennen 5 päivää tammi-, huhti-, heinä- ja lokakuuta ote sosialiministeriön raittiusosastolle.
10 §.
Alkoholipitoisten aineiden kuljettamiseen tarpeellisia todistuksia ovat oikeutetut antamaan:
1) alkoholinkäytön tarkastaja;
2) tulli-, poliisi- ja täytäntöönpanoviranomaiset, milloin kysymyksessä on takavarikoitu tai ulosmitattu alkoholipitoinen aine tahi kun aine on osoitettu valtion alkoholiliikkeen varastoon;
3) poliisiviranomaiset, kun laillisesti hankittuja varastoja siirretään toiselle paikkakunnalle tai samalla paikkakunnalla toiseen paikkaan;
4) asianomainen valtion alkoholiliikkeen kontrollööri, kun alkoholipitoista ainetta liikkeen varastoista lähetetään;
5) apteekit ja kieltolain 5 §:n 6 momentissa mainitut apteekkitavarantuontikunnat niiltä ostettuja alkoholipitoisia aineita kuljetettaessa; sekä
6) ne teknilliset laitokset, jotka ovat oikeutetut myymään valmistamiaan alkoholipitoisia tuotteita, kun kysymyksessä on niiden myymien tuotteiden kuljetus.
Apteekista lääkärin määräyksellä hankittua 4 §:ssä tarkoitettua ainetta kuljetettaessa on astiaan kiinnitettyä ohjelippua pidettävä kuljetustodistuksena.
Kun alkoholipitoista ainetta ei ole 50 grammaa enempää tai jos aine on apteekin käsikaupassa myytyä alkoholipitoista lääkettä taikka 9 §:n 1 momentissa mainittua juovutustarkoitukseen soveltumatonta ainetta, on kuljetus ilman todistusta sallittu.
Kun kieltolain 30 §:ssä mainittu aikaisemman lainsäädännön nojalla hankittu alkoholipitoisten aineiden varasto on siirretty toisen poliisiviranomaisen toimialueelle, on tästä sanotulle poliisiviranomaiselle viipymättä ilmoitettava.
11 §.
Alkoholipitoisten aineiden varastot on sellaisissa laitoksissa ja niiden henkilöiden luona, joilla kieltolain 11 § :n nojalla on oikeus tällaisten varastojen pitämiseen, säilytettävä noudattaen niitä tarkempia määräyksiä, joita sosialiministeriö tai apteekkeihin ja sairaaloihin nähden lääkintöhallitus katsoo tarpeelliseksi antaa. Asianomaisella alkoholinkäytön tarkastajalla on oikeus tarkastaa tällaiset varastot sekä niitä koskeva kirjanpito, missä sellainen on pidettävä, ja tulee tarkastajan saada valvontaa varten tarpeellisia tietoja sekä maksutta näytteitä alkoholipitoisista tuotteista. Sen, jolla on tässä tarkoitettu varasto, tulee sosialiministeriön raittiusosaston määräyksestä toimittaa raittiusosastolle sen tarpeellisiksi katsomat tiedot ja näytteet.
12 §.
Tislauskojeet, jotka kieltolain 31 §:n 2 momentin mukaisesti ovat edelleen omistajan hallussa, on paikkakunnan poliisiviranomaisten toimesta sinetöitävä. Jos näitä kojeita aiotaan muuhun tarkoitukseen käyttää, on siihen pyydettävä poliisiviranomaisen lupa.
13 §.
Jos virkamies alkoholinkäyttöä tarkastaessaan tai suorittaessaan siihen kuuluvia tutkimuksia saa tiedon ammatti- tai liikesalaisuudesta, älköön sitä ilmoittako, ellei sen ilmaiseminen ole välttämätöntä lainvastaisesta menettelystä aiheutuvia toimenpiteitä varten.
14 §.
Kun lääkäri tai apteekin omistaja, hoitaja tai apulainen on tuomittu kieltolain 20 §:ssä säädettyyn rangaistukseen ja lääkintöhallitus saanut tästä tiedon, tehköön viipymättä siitä sekä, jos lääkäri on julistettu menettäneeksi oikeuden lääkärinammatin harjoittamiseen, myöskin tästä ilmoituksen sisäasiainministeriölle ja sosialiministeriön raittiusosastolle.
Lääkintöhallituksen asiana on pyynnöstä antaa viranomaisille tarpeellisia tietoja lääkärien palauttamista lomakevihoista sekä määräyksistä, jotka se kieltolain 9 §:n 5 momentin nojalla on antanut.
15 §.
Alkoholipitoisten aineiden arvon määräämistä varten antaa sosialiministeriön raittiusosasto pyynnöstä viranomaisille tietoja niistä keskimääräisistä hinnoista, joilla erilaisia alkoholipitoisia aineita myydään valtion alkoholiliikkeen varastoista.
16 §.
Menetetyksi tuomittu alkoholipitoinen aine on lähetettävä valtion alkoholiliikkeelle tai muulle sen tai sosialiministeriön raittiusosaston määräämälle vastaanottajalle. Sellaisen aineen maahankaatamisesta, milloin se kieltolain 26 §:n mukaan on tapahtuva, on toimitusmiehen aina pidettävä pöytäkirjaa.
Kun alkoholipitoista ainetta on ulosmitattu velan maksuksi, on ulosottoviranomaisen siitä viipymättä ilmoitettava sosialiministeriön raittiusosastolle ja annettava, jos tavara on lähetettävä valtion alkoholiliikkeelle tai muulle sen tai raittiusosaston määräämälle vastaanottajalle, asianmukainen kuljetustodistus.
Kun laitos tai henkilö, joka määrättyyn tarkoitukseen on valtion alkoholiliikkeestä saanut alkoholipitoista ainetta, lopettaa sen toiminnan, johon tätä ainetta on tarvittu, tai kun lupa tällaisen aineen käyttöön peruutetaan, on jälellä oleva aine palautettava alkoholiliikkeelle tai todisteellisesti kaadettava maahan. Sosialiministeriön asiana on määrätä perusteet, joiden mukaan alkoholiliike suorittaa korvauksen tällaisesta sille palautetusta tavarasta.
17 §.
Jokainen, jolla kieltolain 30 §:n mukaan on oikeus pitää aikaisemman lainsäädännön nojalla hankkimansa alkoholipitoiset aineet, olkoon velvollinen vuosittain tammikuun kuluessa ilmoittamaan paikkakunnan poliisiviranomaisille jälellä olevan varastonsa.
18 §.
Joka rikkoo tämän päätöksen määräyksiä, tuomittakoon, ellei rikkomuksesta muun lainkohdan mukaan seuraa rangaistusta, vähintään kymmeneen päiväsakkoon.
19 §.
Tällä päätöksellä kumotaan kieltolain toimeenpanosta 7 päivänä heinäkuuta 1922 annettu valtioneuvoston päätös. Valtion alkoholiliikkeen johdosta ja valvonnasta olkoon edelleen voimassa, mitä siitä on määrätty 30 päivänä syyskuuta 1921 annetussa valtioneuvoston päätöksessä.
Helsingissä, 18 päivänä kesäkuuta 1928.
Sosialiministeri K. A. Lohi.
Osastosihteeri A. Venäläinen.