Annettu Helsingissä, 7 päivänä heinäkuuta 1922.
Valtioneuvosto on, Sosialiministeriön esittelyssä, nojautuen 1 päivänä kesäkuuta 1922 annetun kieltolain 29 §:n 1 momenttiin, vahvistanut seuraavat tarkemmat määräykset sanotun lain toimeenpanosta:
1 §.
Alkoholin valmistusta ja alkoholipitoisten aineiden maahantuontia lääkinnöllisiin, teknillisiin ja tieteellisiin tarpeisiin sekä näiden aineiden myyntiä harjoittaa erityinen tätä tarkoitusta varten perustettu osakeyhtiö, jossa osake-enemmistön omistaa valtio ja joka toimii valtion kanssa tehdyn sopimuksen nojalla sosialiministeriön raittiusosaston lähimmän valvonnan alaisena sosialiministeriön vahvistaman järjestyssäännön mukaan.
2 §.
Niiden laitosten ja henkilöiden, jotka haluavat saada kieltolain 7 §:n 2 ja 3 kohdassa mainitun luvan edellämainitun osakeyhtiön varastoista hankkia alkoholipitoisia aineita, tulee tehdä siitä kirjallinen anomus sosialiministeriön raittiusosastolle, joka, milloin syytä on, hankkii anomuksesta lausunnon asianomaiselta viranomaiselta. Tällainen lupa voidaan myöntää määrätyillä ehdoilla ja peruuttaa, jos väärinkäytöstä esiintyy.
Tällaiseen lupaan perustuvat samoinkuin apteekkien tekemät alkoholipitoisten aineiden tilaukset on tehtävä kirjallisesti mainitulle osakeyhtiölle, mutta asianomainen alkoholinkäytön tarkastaja määrää, kuinka paljon tilaaja kulloinkin saa haluamiaan aineita. Osakeyhtiö ilmoittaa tästä tilaajalle ja toimittaa hänelle myönnetyn määrän.
3 §.
Jos laitos tai henkilö, jolla on oikeus lääkinnöllisiin, teknillisiin tai tieteellisiin tarpeisiin hankkia ja käyttää alkoholipitoisia aineita, haluaa 1 §:ssä mainitun osakeyhtiön välityksellä tuotavaksi maahan sellaista alkoholipitoista ainetta, jota osakeyhtiön varastossa ei ole, tehköön siitä osakeyhtiölle tilauksen, jossa on ilmoitettava tavaran laatu ja määrä sekä toiminimi, jolta tavara on saatavissa. Tilauksen hyväksymiseen ja aineen tilaajalle toimittamiseen nähden on meneteltävä edellä 2 §:n 2 momentissa mainitulla tavalla ja huomioon ottaen muiden valtioiden kanssa tehtyjen kauppasopimusten määräykset. Jos tilattua määrää vähennetään, on tilaaja, saatuaan tästä tiedon, oikeutettu luopumaan tilauksesta. Osakeyhtiölle tällaisesta toiminnasta tulevan välityspalkkion perusteet määrää sosialiministeriö.
Ulkomaalainen toiminimi tai sen edustaja, joka aikoo tuoda maahan alkoholipitoisten aineiden näytteitä, ilmoittakoon tästä sosialiministeriön raittiusosastolle, jolle myöskin näytteet on toimitettava. Alkoholinkäytön tarkastaja määrää, millä ehdoilla ja kuinka näitä näytteitä saadaan tarkoitukseensa käyttää.
4 §.
Resepti, jolla määrätään spriitä, minkä väkevyistä tahansa, konjakkia tai viiniä tai muita alkoholijuomia tahi yksinomaan näiden aineiden sekoituksia taikka enemmän kuin 50 grammaa alkoholipitoisia lääkkeitä, mikäli ne eivät ole sellaisia, että niiden käyttäminen juovutustarkoitukseen ilmeisesti on mahdoton, on annettava apteekkiin lääkintöhallituksen määräämälle erityiselle lomakkeelle kirjoitettuna. Jos lääkemääräyksen antaja katsoo sen välttämättömäksi, voi hän kuitenkin antaa sellaisen määräyksen muullakin tavalla, mutta tulee hänen siinä tapauksessa viipymättä toimittaa apteekkiin vahvistava, lomakkeelle kirjoitettu resepti. Tällaisia aineita käsittävää lääkemääräystä älköön uudistettako ohjelipulle tehdyllä merkinnällä.
Reseptissä, jolla edellisessä momentissa tarkoitettua ainetta määrätään, tulee uhalla, että ainetta ei muuten apteekista anneta, olla mainittuna potilaan tahi eläimen omistajan tai hoitajan nimi, arvo tai ammatti sekä asuinpaikka, lääkkeeksi määrätyn aineen laatu ja määrä, millä tavalla sitä on käytettävä ja, kun aine on tarkoitettu eläimelle, mitä eläinlajia varten se on annettu, niin myöskin milloin ja missä resepti on annettu sekä sen antajan nimi.
Mainittuja reseptilomakkeita, jotka ovat kaksiosaiset, numeroidut ja vihoiksi sidotut ja joista eläinlääkäreille tarkoitettujen tulee erotukseksi muista olla väriltään keltaisia, on lääkintöhallituksen maksutta pidettävä lääkärien saatavissa. Lomakkeen toinen osa, jonka tulee sisältää samat merkinnät kuin irroitetun reseptin, jää vihon kantaan. Kun reseptivihko on käytetty, on vihon kanta viipymättä palautettava lääkintöhallitukselle, joka tarvittaessa antaa siitä viranomaisille tietoja.
Lääkintöhallituksen asiana on tarpeen mukaan määrätä, mitä alkoholipitoisia lääkkeitä määrättäessä on käytettävä edellämainittuja reseptilomakkeita.
5 §.
Alkoholipitoisia aineita myytäessä lääkärin määräyksestä on astiaan kiinnitettävään ohjelippuun tehtävä reseptissä olevat merkinnät. Sitäpaitsi on apteekin nimi ja myyntipäivä ohjelippuun merkittävä.
Käsikaupassa myytäessä alkoholipitoista lääkettä on astiaan kiinnitettävään nimilippuun merkittävä apteekin nimi ja aineen laatu sekä, jos lääkettä saadaan myydä suuremmissa kuin 50 gramman erissä, merkintä siitä, kuinka paljon enintään tällaista lääkettä käsikaupassa on lupa samalle henkilölle kerrallaan myydä.
6 §.
Kun sairaala, tieteellinen tai opetuslaitos tahi yksityinen tieteenharjoittaja, joka on saanut kieltolain 7 §:n 2 momentissa mainitun luvan alkoholipitoisten aineiden hankkimiseen, haluaa ostaa näitä aineita apteekista, hankkikoon alkoholinkäytön tarkastajan hyväksymisen kulloinkin tarvitsemansa ainemäärän ostamiseen.
7 §.
Alkoholinkäytön tarkastaja on oikeutettu tarkastamaan apteekin reseptit, resepti- ja laboratoriokirjan sekä alkoholipitoisten aineiden varastot. Väärinkäytöstä huomattuaan on tarkastajan ilmoitettava siitä sosialiministeriön raittiusosastolle, jonka tulee antaa asiasta tieto lääkintöhallitukselle toimenpiteisiin ryhtymistä varten syyllisen saattamiseksi laillisen seuraamuksen alaiseksi.
Reseptit, joilla määrätään 4 §:n 1 momentissa mainittuja aineita, on apteekissa säilytettävä erikseen.
Toisille apteekeille, tieteellisille ja opetuslaitoksille sekä yksityisille tieteenharjoittajille tapahtuvasta alkoholipitoisten aineiden myynnistä on apteekissa pidettävä eri kirjaa, jossa on mainittava myydyn tavaran laatu, määrä ja ostaja sekä myyntipäivä, ja lähetettävä siitä kuukausittain ennen seuraavan kuun 5 päivää ote sosialiministeriön raittiusosastolle.
8 §.
Jos teknillisen laitoksen valmistama alkoholipitoinen tuote on sellaista, että sen käyttäminen juovutustarkoitukseen on ilmeisesti mahdoton, voidaan, laitoksen sosialiministeriön raittiusosastolle tekemästä anomuksesta, myöntää lupa tuotteen vähittäismyyntiin laitoksen varastosta sekä sellaisista liikkeistä, joilla on oikeus myydä denaturoidusta alkoholista valmistettua hammas-, hius-, iho- ja hajuvettä. Tällaista tuotetta sisältävässä astiassa tai päällyksessä tulee olla merkittynä, että tuotteen myynti täten on sallittua.
Teknillisessä laitoksessa on myydyistä alkoholipitoisista tuotteista pidettävä kirjaa, jossa on mainittava myydyn tavaran laatu, määrä ja myyntipäivä, sekä, milloin ei ole kysymyksessä 1 momentissa mainittu vähittäismyynti laitoksen varastosta, myöskin tavaran ostaja. Tästä kirjasta on teknillisen laitoksen lähetettävä neljännesvuosittain ennen 5 päivää tammi-, huhti-, heinä- ja lokakuuta ote sosialiministeriön raittiusosastolle.
9 §.
Alkoholipitoisten aineiden kuljettamiseen tarpeellisia todistuksia ovat oikeutetut antamaan:
1) alkoholinkäytön tarkastaja;
2) tulli-, poliisi- ja
täytäntöönpanoviranomaiset, milloin kysymyksessä on takavarikoitu tai ulosmitattu alkoholipitoinen aine tahi kun aine on osoitettu 1 §:ssä mainitun osakeyhtiön varastoon;
3) poliisiviranomaiset, kun laillisesti hankittuja varastoja siirretään toiselle paikkakunnalle tai samalla paikkakunnalla toiseen paikkaan;
4) 1 §:ssä mainittu osakeyhtiö, kun alkoholipitoista ainetta sen varastoista lähetetään;
5) apteekit ja kieltolain 5 §:n 6 momentissa mainitut apteekkitavarantuontikunnat niiltä ostettuja alkoholipitoisia aineita kuljetettaessa;
sekä
6) ne teknilliset laitokset, jotka ovat oikeutetut myymään valmistamiaan alkoholipitoisia tuotteita, kun kysymyksessä on niiden myymien tuotteiden kuljetus.
Apteekista lääkärin määräyksellä hankittua 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua ainetta kuljetettaessa on astiaan kiinnitettyä ohjelippua pidettävä kuljetustodistuksena.
Kun alkoholipitoista ainetta ei ole 50 grammaa enempää tai jos aine on apteekin käsikaupassa myytyä alkoholipitoista lääkettä, josta mainitaan 5 §:n 2 momentissa, taikka 8 §:n 1 momentissa mainittua juovutustarkoitukseen soveltumatonta ainetta, on kuljetus ilman todistusta sallittu.
Kun kieltolain 30 §:ssä mainittu aikaisemman lainsäädännön nojalla hankittu alkoholipitoisten aineiden varasto on siirretty toisen poliisiviranomaisen toimialueelle, on tästä sanotulle poliisiviranomaiselle viipymättä ilmoitettava.
10 §.
Alkoholipitoisten aineiden varastot on sellaisissa laitoksissa ja niiden henkilöiden luona, joilla kieltolain 11 §:n nojalla on oikeus tällaisten varastojen pitämiseen, säilytettävä noudattaen niitä tarkempia määräyksiä, joita sosialiministeriö tai apteekkeihin ja sairaaloihin nähden lääkintöhallitus katsoo tarpeelliseksi antaa. Asianomaisella alkoholinkäytön tarkastajalla on oikeus tarkastaa tällaiset varastot sekä niitä koskeva kirjanpito, missä sellainen on pidettävä, ja tulee tarkastajan saada valvontaa varten tarpeellisia tietoja sekä maksutta näytteitä alkoholipitoisista tuotteista.
11 §.
Tislauskojeet, jotka kieltolain 31 §:n 2 momentin mukaisesti ovat edelleen omistajan hallussa, on paikkakunnan poliisiviranomaisten toimesta sinetöitävä. Jos näitä kojeita aijotaan muuhun tarkoitukseen käyttää. on siihen pyydettävä poliisiviranomaisen lupa.
12 §.
Kun lääkäri tai apteekin omistaja, hoitaja tai apulainen on tuomittu kieltolain 20 §:ssä säädettyyn rangaistukseen ja lääkintöhallitus saanut tästä tiedon, tehköön viipymättä siitä sekä, jos lääkäri on julistettu menettäneeksi oikeuden lääkärinammatin harjoittamiseen, myöskin tästä ilmoituksen sisäasiainministeriölle ja sosialiministeriön raittiusosastolle.
13 §.
Alkoholipitoisten aineiden arvon määräämistä varten antaa sosialiministeriön rait- tiusosasto pyynnöstä viranomaisille tietoja niistä keskimääräisistä hinnoista, joilla erilaisia alkoholipitoisia aineita myydään 1 §:ssä mainitun osakeyhtiön varastoista.
14 §.
Menetetyksi tuomittu alkoholipitoinen aine on lähetettävä 1 §:ssä mainitulle osakeyhtiölle tai muulle sen tai sosialiministeriön raittiusosaston määräämälle vastaanottajalle. Sellaisen aineen maahankaatamisesta, milloin se kieltolain 26 §:n mukaan on tapahtuva, on toimitusmiehen aina pidettävä pöytäkirjaa.
Kun alkoholipitoista ainetta on ulosmitattu velan maksuksi, on ulosottoviranomaisen siitä viipymättä ilmoitettava sosialiministeriön raittiusosastolle ja annettava, jos tavara on lähetettävä 1 §:ssä mainitulle osakeyhtiölle tai muulle sen tai raittiusosaston määräämälle vastaanottajalle, asianmukainen kuljetustodistus.
15 §.
Tämän päätöksen määräyksiä rikkonut rangaistakoon, ellei jo laissa ole rangaistusta määrätty, vähintään kymmenellä ja enintään sadalla päiväsakolla.
16 §.
Kunnes 1 §:ssä mainittu osakeyhtiö on alottanut toimintansa, harjoittaa valtio edelleen omaan laskuunsa sanotulle yhtiölle tämän päätöksen mukaan kuuluvaa liiketoimintaa, ja on tällöin edelleen noudatettava valtion alkoholiliikkeen johdosta ja valvonnasta sekä sosialiministeriön raittiusosaston kassa- ja tililaitoksesta 30 päivänä syyskuuta 1921 annettuja valtioneuvoston päätöksiä sekä soveltuvissa kohdin sosialiministeriön raittiusosastosta 7 päivänä toukokuuta 1919 annettua asetusta.
17 §.
Mitä edellä 4 §:ssä on sanottu erityisten reseptilomakkeiden käyttämisestä sekä siitä, mitä tällaisille lomakkeille kirjoitettujen reseptien tulee sisältää, on noudatettava 1 päivästä lokakuuta 1922.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 7 päivänä heinäkuuta 1922.
Sosialiministeri Eino Kuusi.
A. Venäläinen.