SUOMEN ASETUSKOKOELMA

1927   N:o 347.

Laki

suojeluskuntajärjestöstä.

 

Annettu Helsingissä, 22 päivänä joulukuuta 1927.

 

  Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten:

  1 §.
  Suojeluskuntajärjestö on olemassa isänmaan ja sen laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustukseksi ja kuuluu osana tasavallan sotavoimaan. Sen tehtävänä on rauhan aikana kansan puolustusvalmiuden sekä henkisen ja ruumiillisen kuntoisuuden edistäminen antamalla jäsenilleen sotilaallista kouluutusta sekä harjoittamalla liikuntakasvatusta ja järjestön tarkoitusperään sovellettua valistustoimintaa.

  2 §.
  Suojeluskuntajärjestöön liittyminen on vapaaehtoista. Sen jäseneksi voi päästä jokainen hyvämaineinen Suomen mies, jonka uskollisuuteen isänmaata ja sen laillista yhteiskuntajärjestystä kohtaan voidaan luottaa.

  3 §.
  Suojeluskuntajärjestö tai sen osa älköön ottako osaa poliittista laatua olevaan toimintaan.

  4 §.
  Suojeluskuntajärjestö on sotilaallisesti järjestetty. Sen toimintaa johtaa tasavallan sotavoimien ylimmän päällikön alaisena suojeluskuntain päällikkö apunaan suojeluskuntain yliesikunta. Suojeluskuntain päällikkö nimitetään järjestön luottamusta nauttivista henkilöistä.
  Suojeluskuntajärjestö jakautuu piireihin, alueihin ja paikallisiin suojeluskuntiin.

  5 §.
  Suojeluskuntajärjestön johtoa ja juoksevain asiain hoitoa varten voidaan järjestöön perustaa seuraavanlaatuisia valtion virkoja ja toimia: suojeluskuntain päällikkö, esikuntapäällikkö, jaostopäällikkö, osastopäällikkö, osastopäällikön apulainen, sotilastarkastaja, asetarkastaja, adjutantti, päällystökoulun johtaja, päällystökoulun opettaja, piiripäällikkö, sotilasohjaaja, asemestari ja aluepäällikkö.
  Nimittämiskirjoina näihin virkoihin ja toimiin annetaan avoin kirje tai toimikirja ja nimittämisessä noudatetaan samanlaista järjestystä kuin armeijan vastaaviin virkohin tai toimiin nimitettäessä.
  Ensimmäisessä momentissa mainittuja virkoja ja toimia voi olla eriluokkaisia.
  Paitsi virkoja ja toimia, joista suoritetaan peruspalkkaa, voidaan suojeluskuntajärjestöön perustaa palkkiovirkoja ja -toimia.

  6 §.
  Valtion tulo- ja menoarviossa on, paitsi määrärahaa suojeluskuntajärjestöön kuuluvista, 5 §:n 1 momentissa mainituista valtion viroista ja toimista aiheutuviin menoihin, osoitettava järjestön muihin kustannuksiin apuraha, jonka suuruudesta eduskunta vuosittain päättää.

  7 §.
  Suojeluskuntajärjestöllä sekä siihen kuuluvalla piirillä tai paikallisella suojeluskunnalla on oikeus hankkia ja omistaa kiinteätä ja irtainta omaisuutta sekä vastaanottaa lahjoituksia ja testamentteja.

  8 §.
  Suojeluskuntajärjestön jäsenen ottamisesta, oikeudesta saada ero ja erottamisesta, niin myös kurin ja järjestyksen voimassapitämisestä järjestössä sekä sen sisäisestä järjestysmuodosta on voimassa, mitä siitä asetuksella säädetään. Asetuksella annetaan niin ikään tarkempia säännöksiä tämän lain soveltamisesta.

  Helsingissä, 22 päivänä joulukuuta 1927.

Tasavallan Presidentti
LAURI KR. RELANDER.

Puolustusministeri Jalo Lahdensuo.

 

 

Takaisin hakemistoon