Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous.

1863.   No. 34.

(Luettava Saarnastuolista).      

 

Hänen Majesteetin Keisari

ALEKSANTERI IIsen,

Suomen Suurruhtinan

Puhe

Suomen Valtio-säädyille

avattaessa Valtiopäiviä Helsingin kaupungissa 18:na päiv. syyskuuta 1863.

 

Représentants du Grand-Duché de Finlande.

  En Vous voyant réunis autour de Moi, Je suis heureux d’avoir pu accomplir Mes voeux et vos espérances.
  Mon attention s’est dès longtems porté sur un certain nombre de questions successivement soulevées et qui touchent aux intérêts les plut sérieux du pays. Elles sont restées en suspens vu que leur solution demandoit la coopération des États. Des considérations majeures, dont l’appréciation M’est reservée, ne M’avoient pas permis de réunir les représentants des quatre ordres du Grand-Duché durant les premières années de Mon règne. Néanmoins, J’ai pris à, tems des mesures préparatoires pour arriver à ce but, et aujourd’hui que les circonstances ne sont plus de nature à motiver un plus long ajournement, Je Vous ai convoqués, afin de Vous faire part, après avoir préalablement entendu Mon Sénat de Finlande, des projets de loi de quelques affaires administratives, dont Vous aurez à Vous occuper durant la session actuelle. Considérant leur gravité, Je les ai d’abord fait examiner par une commission, composée de personnes investies de la confiance de la nation. La publicité accordée aux débats de cette commission Vous à fait connoitre d’avance l’objet des vos délibérations et Vous avez été à même d’approfondir ces projets de loi en consultant les opinions et les besoins du pays. Malgré leur nombre et leur importance il Vous sera en conséquence possible d’en terminer l’examen définitif dans le délai fixe par la loi.
  L’exposé financier qui Vous sera communiqué, Vous prouvera que les revenus de l’État ont toujours suffi pour couvrir les dépenses courantes et que l’accroissement considérable des impôts indirects, témoignage de la prospérité publique, a permis d’appliquer des ressources plus étendues au développement matériel et moral du pays.
  J’ai autorisé le gouvernement du Grand-Duché à contracter des emprunts uniquement pour faire face aux besoins de la dernière guerre et pour couvrir les frais de construction du chemin de fer entre Helsingfors et Tavastehus.
  Le compte rendu de l’emploi de ces emprunts, qui Vous sera également communiqué, Vous fera voir que les revenus actuels de l’État suffisent pour amortir cette dette avec ses intérêts. Mon désir est toutefois qu’à l’avenir aucun nouvel emprunt ne soit fait sans la participation des États du Grand-Duché, à moins qu’une invasion inopinée de l’ennemi ou quelque autre malheur public imprévu ne Nous en fasse une nécessité. Les nouvelles contributions que Je fais proposer à la Diète tendent à réaliser différentes mesures destinées à augmenter le bien-être du pays et à faire prospérer l’enseignement du peuple. C’est à Vous à décider de l’urgence et de l’étendue des ces mesures.
  Plusieurs des stipulations des lois fondamentales du Grand-Duché ne sont plus applicables à l’état des choses survenu depuis sa réunion à l’Empire; d’autres manquent de clarté et de précision. Désirant remédier à ces imperfections, Mon intention est de faire élaborer un projet de loi qui contiendra des explications et des supplémens à ces stipulations pour être soumis à l’examen des États lors de la prochaine Diète, que Je pense convoquer dans trois ans. En maintenant le principe Monarchique constitutionel inhérent aux moeurs du peuple Finlandois et dont toutes ses lois et ses institutions portent le caractère, Je veux faire admettre dans ce projet un droit plus étendu que celui que possèdent déjà les États quant au réglement de l’assiette des impôts, ainsi que le droit de motion qu’ils ont anciennement possédé, Me reservant toutefois celui de prendre l’initiative dans toutes les questions qui touchent au changement de la loi fondamentale.
  Vous connoissez Mes sentimens et Mes voeux, pour le bonheur et la prospérité des peuples confiés à Ma sollicitude. Aucun de Mes actes n’a pu troubler l’entente qui doit régner entre le Souverain et la nation. Je désire que cette entente continue à être, comme par le passé, le gage des bons rapports qui M’unissent au brave et loyal peuple Finlandois. Elle contribuera puissamment à la prospérité d’un pays bien cher à Mon coeur et Me fournira un nouveau motif pour Vous rassembler périodiquement.
  C’est à Vous, Représentants du Grand-Duché, à prouver, par la dignité, la modération et le calme de Vos discussions qu’entre les mains d’un peuple sage, décidé à travailler, d’accord avec le Souverain, dans un esprit pratique au développement de son bien-être, les institutions libérales loin d’être un danger, deviennent une garantie d’ordre et de prospérité.
  Je déclare ouverte la présente Diète.

 

Suomen Suurruhtinanmaan Edusmiehet.

  Nähdessäni teidät tässä kokountuneina tunnen Minä Itseni onnelliseksi, että olen voinut täyttää teidän toivotuksenne ja oman mieli-haluni.
  Kauan olen minä tarkastanut useampia maan parasta syvälti koskevia kysymyksiä, jotka aika ajasta ovat ilmautuneet, vaan joita ei ole voitu päättää sen tähden, että valtio-säätyjen osallisuus on niiden ratkaisemiseen tarpeellinen. Tärkeät valtiolliset syyt, jotka Minun yksinäni on tullut arvostella, ovat ensimäisinä hallitus-vuosinani estäneet Minun kutsumasta Suurruhtinanmaan säädyt kokoon. Vaan Minä olen kuintenkin niin varhain käskenyt toimittaa valmistuksia tätä varten, että nyt, kun pakoittavia syitä ylös-lykkäämiseen ei enää löydy, olen voinut tiedät kutsua kokoon ja, kuuntuani Suomen Senaattini, teille esitellä ne lain-ehdotukset ja muut asiat, jotka näillä valtio-päivillä tulevat olemaan keskustelustenne aineina.
  Näiden kysymysten suuren painon tähden olen Minä ne edeltä-päin antanut tutkia miehiltä, joita maan luottamus siihen valitsi. Se julkisuus, joka tämän kokouksen neuvoitteluksille annettiin, on teille saattanut tilaisuuden jo edeltä-käsin tulla tuntemaan keskustelustenne aineet ja miettimään, mitä kansan mieli-ala ja tarpeet niissä vaatii. Sen tähden on se oleva mahdollista, vaikka kysymykset ovat laveat ja painavat, että voitte työnne päättää perustus-laissa säätyjen koossa-ololle määrätyn ajan sisään.
  Niistä maan valtio-varoja koskevista tili-kirjoista, jotka Minun käskystäni saatte vastaan-ottaa, tulette tuntemaan, että valtion tulot ovat aina riittäneet juoksevien valtio-maksujen suorittamiseksi ja että tilapäisten verojen runsas eneneminen, joka edullisesti todistaa maan nousevata varallisuutta, on hallitukselle antanut tilaisuuden vuosi vuodelta käyttää aina isompia varoja maan hengellisten ja aineellisten etujen vaurastamiseksi.
  Ainoastaan vuosien 1855 ja 1856 sota-kulunkien maksamiseen kuin myös Helsingin kaupungin ja Hämeenlinnan välisen rauta-tien kustantamiseen olen Minä suonut Suuriruhtinanmaan hallituksen ottaa valtio-lainoja. Näistäkin on teidän eteenne pantava tili, joka osoittaa, että niiden kasvut ja kuoletus voidaan suorittaa valtion nykyisistä varoista. Tahtoni on kuitenkin, ett’ei vast’edes valtio-lainaa oteta ilman Suuriruhtinanmaan säätyjen osallisuudetta, ell’ei vihollisen äkillinen karkaus tahi joku muu odottamatoin yleinen onnettomuus sitä tekisi välttämättömän tarpeelliseksi.
  Ne uudet raha-määräykset, joihin Minä näillä valtio-päivillä pyydän teidän suostumaan, tarkoittavatkin ainoastaan uusia toimia yhteisen sivistyksen ja varallisuuden korottamiseksi. Teidän vapaasti päättääksenne jätän Minä näiden toimien soveliaisuuden ja laveuden.
  Useat säännöt Suuriruhtinanmaan perustus-laeissa eivät enää ole sopivat niissä suhteissa, jotka sen yhdistys Keisarikunnan kanssa on synnyttänyt; toisissa taas ei ole tarpeellista selkeyttä ja vakavuutta. Haluten saada nämä puutteet autetuiksi, tahdon Minä valmistaa selitysten ja lisäysten ehdotuksia erinäisiin kohtiin perustus-laeissa, pantaviksi säätyjen tutkinnon alle tulevilla valtio-päivillä, jotka Minä aion kolmen vuoden kuluttua kutsua kokoon. Pysyvä sen perustus-laillisesti rajoitetun ruhtina-vallan pohjalla, jota Suomen kansan mieli-ala suosii ja joka on kasvanut maan lakien ja laitosten kanssa yhteen, tahdon minä mainituilla ehdotuksilla laajentaa sen itseveroitus-oikeuden, joka säädyillä perustuslakia myöten nyt on, kuin myös antaa säädyille takaisin sen ehdotus-oikeuden valtio-päivillä, joka heillä vanhastaan on ollut, kuitenkin pidättäen ainoastaan Itselleni oikeuden nostaa kysymystä perustus-lakien muuttamisesta.
  Te tunnette Minun ajatus-laatuni ja kuinka rakas Minulle niiden kansojen onni ja menestys on, jotka Luoja on uskonut Minun huolenpitooni. Minun puoleltani ei yhdenkään teon ole pitänyt voida hämmentää sitä luottamusta, joka on välttämätöin Hallituksen ja kansan kesken. Olkoon tämä luottamus Minun ja Suomen rehellisen sekä uskollisen kansan välillä, tästä lähtien niinkun tähänkin asti, sinä lujana siteenä joka meidät yhdistää. Se on sitten voimallisesti auttava onnellisuuden kartuttamista tässä kansassa, joka Minun sydämelleni aina pysyy kallisna, ja se on antava Minulle uutta syytä kutsua teitä määrä-ajoittain kokountuville valtio-päiville.
  Teidän tulee, Suurruhtinanmaan edusmiehet, arvoisuudella, kohtuudella ja vakaisuudella keskusteluksissanne osoittaa, että vapaat valta-menot eivät suinkaan ole vaarallisia, mutta takaavat järjestystä ja hupaisuutta sille kansalle, joka yksissä neuvoin Hallitsijan kanssa ja käytännöllisellä järjellä harrastaa menestyksensä lisääntymistä.
  Minä julistan tämän kautta kokoonkutsutut valtio-päivät avatuiksi.

 

 

Takaisin hakemistoon