(Julkiluettava saarnastuolista.)
Annettu Helsingissä, 20 p:nä Marraskuuta 1896.
________________
Me NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Tehdystä alamaisesta esityksestä olemme Me nähneet hyväksi armossa säätää niinkuin seuraa:
1 §.
Papiston tulee, kunkin paikkakunnallaan, säilyttää ja tarkasti kirkonkirjaan merkitä ne ilmoitukset, mitkä he tänä päivänä rikosasiain luetteloista annetun asetuksen nojalla ovat saaneet tahi, milloin henkilö on seurakuntaan muuttanut, ovat muuttokirjassa mainitut.
Jos rikosasiain luettelo tahi sanotun asetuksen 5 §:ssä mainittu ilmoitus saapuu seurakuntaan sittenkuin tuomittu on sieltä muuttanut, tulee papin viipymättä toimittaa häntä koskeva ilmoitus toisen seurakunnan papistolle.
2 §.
Jos yksityinen henkilö haluaa toista kuin itseään, vaimoaan tahi lastaan taikka hänen hoitonsa ja suojeluksensa alaista koskevaa todistusta kirkonkirjan mukaan ijästä, maineesta, sukulaisuudesta, syntymä- tai kuolinajasta, taikka siitä onko rikoksesta tuomittu syypääksi, niin ilmoittakoon tarkoituksen, jota varten todistusta pyydetään, ja on papin se todistukseen merkittävä.
3 §.
Todistuksessa, joka on tuomioistuimelle esiin tuotava syytteenalaisesta henkilöstä tahi jota muuttamista varten anotaan, on täydellisesti mainittava mitä sen henkilön rikollisuudesta on kirkonkirjaan merkitty.
4 §.
Mainetodistuksen tulee ainoastaan sisältää selvitys siitä, nauttiiko puheenalainen henkilö siihen aikaan, jolloin todistus annetaan, kansalaisluottamusta vai onko hän tuomittu sellaisen luottamuksen menettäneeksi ainaiseksi tahi määrätyksi ajaksi, sekä ilmoitus päivästä, jolloin tuomio annettiin, ja rikos, josta sellainen seuraamus on tuomittu, kuin myöskin, jos se henkilö on kärsinyt hänelle tuomitun vapausrangaistuksen, päivämäärä, jolloin hän laskettiin vapaaksi tahi, jos hän on ehdonalaiseen vapauteen päästetty, milloin vapausrangaistuksen aika on kulunut loppuun. Jos tuomion näytetään olevan ylemmän oikeuden tutkinnon varassa, tahi jos se aika, joksi kansalaisluottamuksen menetys tuomittiin, on päättynyt, silloin älköön sitä seuraamusta mainetodistukseen pantako.
Jos todistusta halutaan sellaiseen tarkoitukseen, johon on tarpeen samanlainen [po. toisenlainen] tieto kuin minkä mainetodistus saapi sisältää, pantakoon sellainenkin tieto siihen todistukseen.
5 §.
Jos henkilö, jota varten mainetodistusta halutaan, on tuomittu syypääksi ennenkuin rikoslaki astui voimaan, älköön muuta tietoa kuin ilmoitusta kunnian menettämisestä pantako todistukseen, jos viisitoista vuotta on kulunut siitä päivästä, jolloin tuomittu rangaistus tiettävästi on täydellisesti kärsitty. Jollei niin pitkää aikaa ole kulunut ja jos henkilö on tuomittu edesvastaukseen varkaudesta tahi muusta sellaisesta häpeällisestä rikoksesta, on siitä merkintä mainetodistukseen tehtävä.
6 §.
Mitä tässä asetuksessa on säädetty papiston velvollisuuksista rikosasiain ilmoituksiin ja kirkonkirjoista annettaviin todistuksiin nähden, on myöskin sovellettava eriuskolaisseurakunnan johtajaan tahi siihen viranomaiseen, jolle johtajan toimet ovat uskotut.
7 §.
Tämän asetuksen noudattaminen alkaa 1 p:nä Heinäkuuta 1897.
Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 20 p:nä Marraskuuta 1896.
Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan
ja Hänen Korkeassa Nimessään,
Suomeen asetettu Senaattinsa:
|
ROBERT MONTGOMERY. H. MOLANDER. AUGUST NYBERGH. S. W. HOUGBERG. J. G. SOHLMAN. EMIL STRENG. OSCAR GYLLING. HENR. BORENIUS. OSSIAN BERGBOM. |
O. GADD. THEODOR CEDERHOLM. G. von TROIL. K. F. IGNATIUS. N. K. HORNBORG. ISAK FELLMAN. WALD. ENEBERG. LUDVIG CLOUBERG. LENNART GRIPENBERG. |
E. A. Forssell.