[Lakkautuspalkkalaki]
Annettu Helsingissä 22 päivänä toukokuuta 1931.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten:
1 §.
Valtion peruspalkkaisen viran haltija, jonka virka lakkautetaan, on asetettava lakkautuspalkalle taikka suorastaan siirrettävä toiseen sellaiseen virkaan tai toimeen, kuin 5 §:ssä sanotaan.
Sama olkoon laki, jos virkaan kuuluvat tehtävät muutetaan siinä määrin, että virka on pidettävä uutena, eikä haltija, lakkautuspalkalle asetettuna, olisi 5 §:n mukaan velvollinen ottamaan sitä vastaan.
2 §.
Lakkautuspalkka vastaa ensimmäisenä vuotena viran lakkauttamisesta lukien virkaan kuuluneiden palkan, vuokrarahan ja muiden sellaisten palkkaetujen yhteenlaskettua määrää, jotka eivät ole korvausta erityisistä virkatehtävistä tai viran aiheuttamista kustannuksista, ja sen jälkeen virasta olleen täyden eläkkeen määrää. Jos mainittuihin palkkaetuihin on kuulunut asuintila tai vapaa asunto valtion rakennuksessa tahi muu senkaltainen etu, on tämä palkkaetu muunnettava kiinteäksi rahamääräksi sen erikseen ehkä määrätyn arvon mukaan, mutta muussa tapauksessa laskemalla vallinneiden hintasuhteiden mukaan sen keskiarvo kolmelta lähinnä edelliseltä vuodelta.
Jos lakkautuspalkalle asetetun viran haltijan virantoimituspaikka on ollut ulkomaalla, on hänelle korvattava tarpeelliset kustannukset muutosta Suomessa valitsemaansa asuinpaikkaan.
3 §.
Lakkautuspalkka maksetaan lääninrahastosta kuukausittain etukäteen alkaen siitä päivästä, joka viran lakkauttamisen yhteydessä määrätään. Samasta päivästä loppuu oikeus virkaan kuuluneisiin palkkaetuihin, jollei erityisesti ole toisin määrätty.
4 §.
Lakkautuspalkalle asetettu viran haltija pysyy valtion palveluksessa, ja hänellä on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin valtion viran haltijoilla yleensä, mikäli tässä laissa ei toisin säädetä tahi asian luonnosta muuta johdu.
5 §.
Lakkautuspalkalla oleva on velvollinen valtiolta vastaanottamaan hänelle soveltuvan peruspalkkaisen viran tai toimen taikka, ellei sitä hänen taloudellisiin oloihinsa nähden ole pidettävä kohtuuttomana, hänelle soveltuvan muun viran tai toimen. Jos viran haltijan on muutettava toiselle paikkakunnalle, on tarpeelliset muuttokustannukset hänelle korvattava.
Myöskin 1 momentissa mainituissa tapauksissa on virka tai toimi sen viranomaisen täytettävä, jolle se lain tai asetuksen mukaan yleensä kuuluu, mutta, poiketen hallitusmuodon 89 §:n säännöksestä, ei virkaa tai tointa silloin ole julistettava haettavaksi eikä virkaehdotusta siihen tehtävä. Jollei lakkautuspalkalla oleva ole suostunut vastaanottamaan hänelle tarjottua virkaa tai tointa, on valtioneuvoston, asianomaisia kuultuaan, määrättävä, onko hänen se vastaanotettava.
6 §.
Jos 2 §:ssä tarkoitetut palkkaedut peruspalkkaisesta virasta tai toimesta, jonka lakkautuspalkalla ollut on joko 5 §:n mukaan vastaanottanut taikka muuten saanut, ovat pienemmät kuin lakkautetusta virasta, on ero suoritettava henkilökohtaisena palkkauksen lisänä. Yhtäläisin edellytyksin ja saman perusteen mukaan on myönnettävä lisäystä eläkkeeseen, korvausta hautausavusta ja lahjapalkkiosta sekä, jos uusi virka lakkautetaan, lisäystä siitä tulevaan lakkautuspalkkaan.
Mitä 1 momentissa on säädetty, sovellettakoon siihenkin, joka on 1 §:n mukaan suorastaan siirretty toiseen virkaan tai toimeen taikka sanotussa pykälässä mainitussa tapauksessa jäänyt uudeksi muodostettuna virkaansa.
Kun lakkautuspalkalla oleva valtiolta ottaa vastaan sellaisen viran tai toimen, joka ei ole peruspalkkainen, pidätetään lakkautuspalkka tai sanotun viran tai toimen palkkausta vastaava osa lakkautuspalkasta sinä aikana, jonka hän sitä virkaa tai tointa hoitaa. Jos kuitenkin viran tai toimen palkkaus on pienempi kuin 2 §:ssä tarkoitetut palkkaedut, hän saa niiden eroa vastaavan määrän lakkautuspalkastaan ja, mikäli se ei riitä, henkilökohtaisena palkkauksen lisänä.
7 §.
Jos viran haltija ilman valtioneuvoston hyväksymää pätevää syytä kieltäytyy vastaanottamasta tarjottua virkaa tai, tointa, jonka hän 1 ja 5 §:n mukaan on velvollinen vastaanottamaan, on hänet vapautettava valtion palveluksesta ja hänelle annettava sellainen eläke, johon hänellä eläkevuosiensa nojalla olisi oikeus.
8 §.
Lakkautuspalkka lakkaa siltä:
1) joka tulee peruspalkkaiseen valtion virkaan tai toimeen;
2) joka menettää Suomen kansalaisuuden;
3) joka hallituksen luvatta asettuu asumaan valtakunnan ulkopuolelle; tahi
4) jolle myönnetään ero taikka joka valtion palveluksesta erotetaan tahi pannaan viralta.
9 §.
Tämän lain säännöksiä sovellettakoon myöskin:
1) niihin valtion toimen haltijoihin, joilla on peruspalkka;
2) kaupunkien poliisilaitosten peruspalkkaisten virkojen ja tointen haltijoihin;
3) niihin kaupunkien virkamiehiin, jotka valtion viranomainen on nimittänyt, ynnä kaupunginvouteihin; sekä
4) valtion palkkaamiin kirkollisiin virka- ja palvelusmiehiin, jos niillä on peruspalkka, lukuunottamatta seurakuntain palveluksessa olevia pappeja.
Puolustuslaitoksessa ja suojeluskuntajärjestössä palvelevista sekä eräistä ulkomaiseen edustukseen kuuluvista viran ja toimen haltijoista säädetään erikseen.
Lakkautuspalkka suoritetaan myöskin 1 momentin 2 ja 3 kohdassa mainituille viran tai toimen haltijoille valtionvaroista. Siinä tapauksessa, että joku sanotussa momentissa tarkoitetuista ei ole oikeutettu saamaan eläkettä, on se määrä, joka hänelle ensimmäisen vuoden kuluttua on tuleva lakkautuspalkaksi, vahvistettava yhtä suureksi kuin vastaavassa asemassa valtion palveluksessa olevan lakkautuspalkka.
Jos 1 momentin 3 kohdassa mainittu virkamies ilman pätevää syytä kieltäytyy ottamasta vastaan sellaista virkaa tai tointa, jonka valtion palveluksessa oleva 5 §:n mukaan on velvollinen vastaanottamaan, menettäköön lakkautuspalkkaoikeutensa osaksi tai kokonaan valtioneuvoston harkinnan mukaan.
10 §.
Tämän lain säännöksiä on sovellettava niihinkin viran tai toimen haltijoihin, jotka on nimitetty ennen lain voimaan tulemista.
Niillä viran tai toimen haltijoilla, jotka nimitetään tämän lain voimaan tultua, ei ole 7 §:ssä ja 9 §:n 4 momentissa mainittua eläke- tai lakkautuspalkkaoikeutta.
11 §.
Täten kumotaan 19 päivänä joulukuuta 1922 annettu laki virkamiehen oikeuksista ja velvollisuuksista, kun virka lakkautetaan.
Helsingissä 22 päivänä toukokuuta 1931.
Tasavallan Presidentti
P. E. SVINHUFVUD.
Oikeusministeri T. M. Kivimäki.