Annettu Helsingissä 3 päivänä kesäkuuta 1949.
________________
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §.
Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle 6 päivänä joulukuuta 1869 annetun kirkkolain yhdeksännenkolmatta luvun muuttamisesta 27 päivänä toukokuuta 1949 annetun lain (384/49) nojalla lakkautuspalkalle asetetulla viranhaltijalla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin kirkon viranhaltijoilla yleensä, mikäli ei tässä laissa toisin säädetä tai asian luonnosta muuta johdu.
2 §.
Lakkautuspalkka vastaa ensimmäisenä vuonna viran lakkauttamisesta lukien virkaan kuuluneiden peruspalkan, ikälisän ja luontoisetujen korvauksen yhteenlaskettua määrää sekä sen jälkeen kuuttakymmentä sadalta lakkautettuun virkaan kuuluneesta peruspalkasta, korotettuna kahdellakymmenellä sadalta luontoisetujen vastikkeeksi.
3 §.
Lakkautuspalkka maksetaan kirkon keskusrahastosta. Lakkautuspalkalle siirtymispäivästä lakkaa viranhaltijan oikeus lakkautettuun virkaan kuuluneisiin palkkaetuihin.
Asianomaisen tuomiokapitulin asiana on toimittaa keskusrahastolle luettelo lakkautuspalkkaan oikeutetuista ja heidän lakkautuspalkkansa suuruudesta, niin myös ilmoittaa edellä mainituissa olosuhteissa tapahtuneista muutoksista.
4 §.
Lakkautetun seurakunnan entisen, lakkautuspalkalla olevan viranhaltijan nimittämisestä valtion virkaan on voimassa, mitä vastaavasti lakkautuspalkalla olevan valtion viran tai toimen haltijan nimittämisestä uuteen virkaan tai toimeen on säädetty.
5 §.
Jos palkkaedut siitä virasta tai toimesta, johon lakkautuspalkalla oleva on nimitetty, tai jota hoitamaan hänet on määrätty, ovat pienemmät kuin lakkautetussa virassa, on ero suoritettava viran haltijalle kirkon keskusrahaston varoista henkilökohtaisena palkanlisänä.
Yhtäläisin edellytyksin ja saman perusteen mukaan on myönnettävä lisäystä eläkkeeseen sekä, jos uusi virka lakkautetaan, lisäystä siitä tulevaan lakkautuspalkkaan.
6 §.
Jos lakkautuspalkalla oleva määrätään hoitamaan kirkon tai seurakunnan virkaa tahi jos hän ottaa vastaan valtion, kunnan tai muun yhdyskunnan tahi kuntain yhtymän viran tai pysyväisen tahi ylimääräisen toimen sen joko varsinaisena tai väliaikaisena haltijana taikka ryhtyy sellaiseen säätiön, laitoksen, yhtiön, yhdistyksen tai muun yhtymän palvelukseen, joka toimintaansa varten välittömästi tai välillisesti taikka erityisten toimenpiteiden perusteella saa valtiolta, kunnalta, kirkolta tai seurakunnalta taloudellista avustusta, pidätetään lakkautuspalkka tai uuden viran tahi toimen palkkausta vastaava osa lakkautuspalkasta sinä aikana, jona hän sitä hoitaa.
Sama on lakina, jos lakkautuspalkalla oleva joutuu valtion liikeyrityksen tai sellaisen yhtiön palvelukseen, jossa valtiolla on määräämisvalta.
Lakkautuspalkalla olevan, joka on ottanut vastaan 1 tai 2 momentissa mainitun viran, toimen tai viransijaisuuden tahi ryhtynyt siinä mainittuun palvelukseen, on siitä viipymättä kirjallisesti ilmoitettava kirkon keskusrahastolle.
7 §.
Jos lakkautuspalkalla oleva kieltäytyy vastaanottamasta hänelle tarjottua virkaa, tointa taikka viransijaisuutta, jonka hän kirkkolain 487 §:n mukaan on velvollinen vastaanottamaan, on hänelle myönnettävä ero ja annettava kirkon keskusrahaston varoista sellainen eläke, johon hänellä eläkevuosien perusteella olisi oikeus.
Eläkevuodet lasketaan valtion viran tai toimen haltijain eläkeoikeudesta annetussa laissa säädettyjä perusteita soveltuvin osin noudattaen ja huomioon ottaen, että palvelus kirkon virassa vastaa palvelusta valtion virassa tai toimessa. Peruspalkkaa, jonka mukaan eläke lasketaan, on menetettyjen luontoisetujen korvaukseksi korotettava kahdellakymmenellä sadalta.
8 §.
Lakkautuspalkka lakkaa siltä,
1) joka tulee valtion, kirkon tai seurakunnan peruspalkkaiseen virkaan tai toimeen, huomioon ottaen kuitenkin, mitä 5 §:ssä on säädetty;
2) joka menettää Suomen kansalaisuuden;
3) joka luvattomasti asettuu asumaan valtakunnan rajan ulkopuolelle; tai
4) jolle myönnetään ero taikka joka valtion, kirkon tai seurakunnan palveluksesta vapautetaan tai pannaan viralta.
9 §.
Tarkempia määräyksiä tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta antaa kirkkohallituksen esityksestä valtioneuvosto.
10 §.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1949.
Helsingissä 3 päivänä kesäkuuta 1949.
Tasavallan presidentti
J. K. PAASIKIVI
V. t. opetusministeri T. Leivo-Larsson