HELSINGIN HALLINTO-OIKEUS	PÄÄTÖS	18/0516/5
	6.9.2018	Diaarinumero 06701/17/6142

 

Asia	Toimeentulotukea koskeva valitus
Valittaja	A

Päätös, josta valitetaan

Kansaneläkelaitoksen oikaisuvaatimuskeskus 28.8.2017

Kansaneläkelaitos oli päätöksellään 11.4.2017 myöntänyt A:lle perustoimeentulotukea 27.3.2017 erääntyvään sähkölaskuun 69,63 euroa ja silmälasikustannuksiin 55,80 euroa eli yhteensä 125,43 euroa. Päätöksen perustelujen mukaan A:lla on voimassa oleva perus­toimeen­tulotuen päätös ajalle 1.3.–30.4.2017. Kansaneläkelaitos antaa maksu­sitoumuksen optikko­liikkeeseen, joten asiakkaan itse maksamia laskuja ei voida kokonaan huomioida, vaan silmä­lasi­kustannuksia on huomioitu 55,80 euroa.

Kansaneläkelaitoksen oikaisuvaatimuskeskus on hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen. A:n maksamat silmälasit on maksusitoumusta käytettäessä mahdollista saada Kansan­eläke­laitoksen neuvottelemaan hintaan sopimusliikkeestä, minkä vuoksi kyseisen hinnan 55,80 euroa ylittäviä kustannuksia ei voida pitää tarpeellisina eikä niitä korvata.

Valituksessa esitetyt vaatimukset

Päätös on kumottava ja A:lle on myönnettävä 193,20 euroa lisää toimeen­tulotukea silmä­lasien hankintaan maaliskuulle 2017.

A oli joutunut silmäsairauden vuoksi ja julkisen terveydenhuollon silmälääkärin suosituksesta uudistamaan silmälasinsa (kauko- ja lukulasit) maaliskuussa 2017, koska hänen näkökykynsä oli muuttunut olennaisesti. A:n työ edellyttää tarkkaa näköä, ja silmälasit mahdollistavat hänen työntekonsa ja edistävät hänen itsenäistä selviytymistään. Silmälasien uudistaminen maksoi yhteensä 249 euroa ja A hankki uudet linssit mahdollisimman edullisesti velaksi (50 prosentin alennuksella) yleisiltä kuluttaja­markkinoilta. Kyseessä oli tyypillinen vähäistä suurempi meno, eivätkä hankitut tuotteet olleet mitenkään poikkeuksellisia.

A haki Kansaneläkelaitokselta maaliskuussa 2017 toimeentulotukea silmälasien uudistamiseen 249 euroa, mutta hänelle myönnettiin tukea ainoastaan 55,80 euroa. Kyseinen summa vaikuttaa määrätyn mielivaltaisesti, eikä se vastaa lainkaan A:lle aiheutuneita tosiasiallisia kustannuksia. Toimeentulotuesta annetun lain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että terveydenhuoltoviranomaisten määräämästä terveydenhuollosta syntyneet menot otetaan huomioon todellisen suuruisina. Myös eduskunnan apulaisoikeusasiamies on ratkaisussaan 4.9.2017 todennut, että toimeentulotukea määrättäessä ratkaisevaa ei ole menojen suuruus vaan lähinnä niiden syntymisen peruste. Näin huomattava alijäämä uhkaa A:n taloutta, koska hän on ollut useita vuosia yhdenjaksoisesti toimeentulotuen varassa.

Kansaneläkelaitoksen päätöksessä ei ole esitetty laillisia perusteluja sille, miksi toimeen­tulo­tukea ei ole myönnetty silmälasien hankintaan täysimääräisesti. Päätöksessä ei ole viitattu toimeen­tulo­tuesta annetun lain 7 a ja 7 b §:ään lainkaan. Päätöksestä ei myöskään ilmene käytetyn terveydenhuollon asiantuntijan arviota A:n yksilöllisestä tilanteesta.

Apulaisoikeuskansleri on arvioinut Kansaneläkelaitoksen maksu­sitoumuskäytäntöä päätöksessään 27.6.2017 ja todennut, ettei toimeentulotukilaissa ole säädetty siitä, minkälaisena suorituksena toimeentulotuki tulee antaa. Maksusitoumuksen antaminen rinnastuu kuitenkin pitkälti toimeentulotukilain 16 §:n 2 momentissa tarkoitettuun tilanteeseen, jossa toimeentulotukea ei makseta tuen hakijalle itselleen, vaan se käytetään hänen toimeentulostaan aiheutuvien menojen suorittamiseen. Säännös edellyttää erityistä syytä tällaiselle maksamistavalle. Perusteena voisi olla esimerkiksi tarve varmistaa toimeentulotuen käyttäminen sille ilmoitettuun tarkoitukseen. Lain esitöissä 2 momenttia esitetään käytettäväksi lähinnä tapauksissa, joissa tuen hakija ei hallitse elämäänsä. Tässä nimenomaisessa tapauksessa mitään erityistä varmistamistarvetta ei ole ollut eikä sellaista ole väitettykään, vaan A maksoi silmälasit luottokortilla ja haki toimeentulotukea maksamisen jälkeen.

Sosiaalihuollon asiakkaan itsemääräämisoikeuteen ja itsenäisen selviytymisen edistämiseen voidaan katsoa sisältyvän vapaus valita tavanomainen kauppaliike, josta hankinta tehdään ja johon asiakkaalla jo entuudestaan on asiakkuussuhde ja jossa asiakkaan tilanne tunnetaan. Tässä tapauksessa silmälasit oli jo aikaisemmin hankittu kyseisestä liikkeestä, ja nyt silmälaseihin vaihdettiin siellä uudet linssit A:n näön­tarkkuuden muututtua yllättäen.

Kansaneläkelaitoksen päätösten sanamuodot jättävät epäselväksi, onko myönnetty summa tarkoitettu yksien vai kaksien silmälasien uudistamiseen. Kun myönnetty summa on pieni, 55,80 euroa, jää epäilys, että tukea on erehdyksessä myönnetty ainoastaan yksien silmä­lasien uudistamiseen, vaikka A:lle aiheutui menoja kaksien silmälasien uudistamisesta (luku- ja kaukolasit).

Oikaisuvaatimuskeskuksen päätöksessä todetaan, että yleensä Kansaneläkelaitos myöntää maksusitoumuksen sopimusliikkeeseen. Sanamuoto osoittaa, ettei Kansaneläkelaitos itsekään pidä maksusitoumuskäytäntöä ehdottomana.

Apulaisoikeuskansleri tarkasteli edellä mainitussa päätöksessään myös salassa­pito­näkö­kohtaa. Kun asiakas luovuttaa optikkoliikkeelle maksu­sitoumus­asiakirjan, hän joutuu samalla paljastamaan tiedon toimeen­tulo­tuki­asiakkuudestaan. Apulaisoikeuskanslerin mukaan toimeentulotukiasiakkaalla on lähtökohtaisesti oikeutettu odotus siitä, että hänen asiakkuutensa ei paljastu vastoin hänen tahtoaan viranomaisen menettelyn johdosta. Myös toimeentulotukilain soveltamisesta annetun ministeriön oppaan mukaan on tärkeää, että toimeentulotuen poikkeuksellisesta maksutavasta voitaisiin sopia erikseen asiakkaan kanssa.

Asiakkaan oikeus ja etu ovat ensisijaisia verrattuna viranomaisen etuun ja viranomaisen saamaan alennukseen jostakin kauppaliikkeestä. Kansaneläkelaitos ei voi tehokkaasti vedota neuvottelemiinsa alennuksiin ja taksoihin eikä niidenkään perusteella voi vaatia salassapidon murtamista, koska sellaisessa tilanteessa viranomaisen toimet eivät olisi hallintolain 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden.

Kansaneläkelaitoksella ei siis ole toimivaltaa velvoittaa toimeentulotukiasiakasta paljastamaan asiakkuuttaan ulkopuoliselle, vaan Kansaneläkelaitos on viranomaisena päin­vastoin velvollinen turvaamaan perusoikeuksien, kuten yksityiselämän suojan, toteutumista perustuslain 22 §:ssä määrätyllä tavalla.

Vaikka kyseinen kauppaliike olisi neuvotellut ja sopinut hankinnoista Kansan­eläke­laitoksen kanssa, ei kauppaliike sen vuoksi ole viranomainen hallintolain 2 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Asian käsittely ja selvittäminen

Kansaneläkelaitoksen oikaisuvaatimuskeskus on antanut lausunnon. Kansan­eläke­laitos on tehnyt optikko­liikkeiden kanssa sopimuksen silmä­lasi­hankinnoista. Kansan­eläke­laitos myöntää perus­toimeen­tulo­tuen silmä­laseihin pää­sääntöisesti maksu­sitoumus­menettelyllä sopimus­liikkeeseen. Kansan­eläke­laitoksen kilpailuttamien optikko­liikkeiden hinta­taso on selvästi yleistä hinta­tasoa edullisempi. Maksu­sitoumus­menettelyä voidaan pitää perusteltuna, koska silmä­lasit on maksu­sitoumusta käytettäessä mahdollista saada Kansan­eläke­laitoksen neuvottelemaan hintaan. Lisäksi maksusitoumusmenettelyä käytettäessä perus­toimeen­tulo­tuen hakijan ei tarvitse käyttää omia varojaan silmälasien hankintaan. Tilanteessa, jossa perustoimeentulotuen hakija on maksanut itse silmälasit, korvataan hakijalle silmälasihankinnasta vastaava määrä, mitä silmälasit olisivat maksu­sitoumuksella hankittuina tulleet maksamaan. Kansan­eläke­laitoksen oikaisu­vaatimus­keskus jättää hallinto-oikeuden harkittavaksi, onko A:lle silmälaseihin perus­toimeen­tulo­tukena myönnettyä määrää, sopimushintaa 55,80 euroa, pidettävä tarpeellisen suuruisena toimeentulotuesta annetun lain 7 b §:ssä tarkoitetulla tavalla.

A on antanut vastaselityksen. Vaikuttaa yllättävältä, että jokin optikkoliike voisi kilpailu[tus]­tilanteessakaan toimittaa kaksiin silmälaseihin yksilöllisesti hiotut linssit 55,80 eurolla, kun A:lta veloitettu summa 249 euroa sisälsi alennusta 50 prosenttia. Vaikuttaa siltä, että A:lle myönnettyä toimeen­tulo­tukea alennettiin rangaistuksen­luonteisesti 76 prosentilla, koska hän ei ollut käyttänyt Kansan­eläke­laitoksen edellyttämää maksu­sitoumus­menettelyä. Tässä tilanteessa ei ole kyse toimeen­tulo­tuki­lain 10 §:ssä tarkoitetusta toimeen­tulo­tuen alentamisesta.

Kansaneläkelaitos on toimittanut hallinto-oikeudelle selvityksen koskien silmä­lasien hankinnasta aiheutuneita kustannuksia. Maksu­sitoumuksella kustannetaan asiakkaalle näkö­kyvyn kannalta tarpeelliset optikon tai silmälääkärin määräämät silmälasit. Maksu­sitoumuksella saa yhdet silmälasit, jotka sisältävät peruslinssit ilman pinnoitteita ja kehykset rajatusta valikoimasta. Lisäksi maksusitoumus sisältää linssien kehykseen hionnan ja muut työt. Kun asiakas toimittaa Kansaneläkelaitokselle selvityksen itse maksetuista silmälaseista, Kansaneläkelaitos tarkistaa hinnastosta, millaista pakettia asiakkaan ostamat silmälasit vastaavat ja mitä silmälasit olisivat maksusitoumuksella hankittuina tulleet maksamaan.

Selvitys on lähetetty tiedoksi A:lle.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus kumoaa Kansaneläkelaitoksen oikaisuvaatimuskeskuksen päätöksen ja palauttaa asian sille uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Toimeentulotuesta annetun lain 7 §:n mukaan perustoimeentulotukea myönnettäessä otetaan huomioon perusosalla katettavat menot (perusosa) sekä muut perusmenot, sen mukaan kuin jäljempänä erikseen säädetään. Lain 7 a §:n mukaan perusosalla katettaviin menoihin kuuluvat muun ohella vähäiset terveydenhuoltomenot.

Toimeentulotuesta annetun lain 7 b §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan perusosalla katettavien menojen lisäksi muina perusmenoina otetaan tarpeellisen suuruisina huomioon muut kuin perusosaan sisältyvät terveydenhuoltomenot.

A on näkönsä heikkenemisen vuoksi silmälääkärin suosituksesta uusinut sekä kauko- että luku­lasiensa linssit. Hän on asioinut optikko­liikkeessä, josta hän oli aiemmin ostanut silmä­lasinsa. A on liittänyt toimeen­tulo­tuki­hakemukseensa Kansan­eläke­laitokselle optikko­liikkeen tilaus­vahvistuksen linssien hankinnasta ja maksukuitin 249 euroa ja vaatinut, että hänelle on myönnettävä toimeen­tulo­tukea täysi­määräisesti silmä­lasi­kustannuksiin. Hallinto-oikeus katsoo, että A:n silmälasien hankinnasta aiheutuvat kustannukset ovat sinänsä sellainen toimeen­tulo­tuesta annetun lain 7 b §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu muu kuin perus­osaan sisältyvä terveyden­huolto­meno, joka perus­toimeen­tulo­tukea myönnettäessä on otettava huomioon muuna perus­menona.

A:lle on Kansaneläkelaitoksen päätöksellä 11.4.2017 myönnetty toimeentulotukea silmä­laseihin 55,80 euroa. Kansan­eläke­laitos on katsonut, että A:n olisi tullut asioida Kansan­eläke­laitoksen sopimus­optikko­liikkeessä, minkä johdosta silmä­lasien korvaamiseen enemmälti ei ole ollut perusteita. Kansan­eläke­laitoksen mukaan tilanteessa, jossa perus­toimeen­tulo­tuen hakija on maksanut itse silmälasit, korvataan hakijalle se määrä, mitä silmä­lasit olisivat maksu­sitoumuksella hankittuina tulleet maksamaan.

Toimeentulotuesta annetussa laissa ole säädetty siitä, millä tavoin myönnetty toimeen­tulo­tuki annetaan asiakkaan käyttöön. Tähän nähden hallinto-oikeus toteaa, että toimeen­tulo­tuen antamis­tapa kuten maksu­sitoumuksen käyttäminen on toimeen­tulo­tuen myöntäjän harkinnassa.

A on oikaisuvaatimuksessaan Kansaneläkelaitoksen oikaisuvaatimuskeskukselle esittänyt selvitystä kaksien linssien hankkimisen tarpeellisuudesta. Hallinto-oikeus toteaa, että valituksen­alaisen päätöksen ja muun asiassa saadun selvityksen perusteella ei ole mahdollista päätellä, kattaako A:lle silmälasikustannuksiin myönnetty 55,80 euroa linssien uusimisen sekä kauko- että lukulaseihin. Kansaneläkelaitos ei ole kyennyt riittävällä tavalla selventämään tätä asiaa myöskään valitusasian käsittelyn yhteydessä. Päätöksessä ei ole otettu kantaa siihen, onko kauko- ja lukulasien linssien hankkimisesta aiheutuneita kustannuksia pidetty toimeentulotuesta annetun lain 7 b §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuina terveydenhuoltomenoina. Kansaneläkelaitoksen oikaisu­vaatimus­keskuksen päätös on edellä mainituista syistä kumottava ja palautettava sille uudelleen käsiteltäväksi.

Sovelletut oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Muutoksenhaku

Toimeentulotuesta annetun lain 24 §:n 3 momentin mukaan tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Valitusosoitus on liitteenä (toimeentulotuki 01.17).

Hallinto-oikeuden kokoonpano

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet
Nina Tuominen (t) ja Sari Komonen.

 

Esittelijäjäsen    Sari Komonen

 

Jakelu

Päätös	A saantitodistuksin
Jäljennös ja asiakirjat	Kansaneläkelaitoksen oikaisuvaatimuskeskus
Jäljennös	Sosiaali- ja terveysministeriö