Suomen asetuskokoelma

1922 N:o 129

Laki

valtion metsämaiden asuttamisesta ja niillä olevain vuokra-alueiden lunastamisesta.

Annettu Helsingissä, 20 päivänä toukokuuta 1922.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten:

1 LUKU.
Yleisiä säännöksiä.

      1 §.
      Viljelyksen ja tilattoman väestön pysyväisen asuttamisen edistämiseksi perustettakoon niille valtion omistamille metsämaille, joista puhutaan 3 päivänä syyskuuta 1886 annetun metsälain 1 §:ssä, sillä tavalla kuin tässä laissa säädetään, asutustiloiksi nimitettyjä viljelys- ja asuntotiloja.
      Tämä laki ei kuitenkaan koske Inarin, Utsjoen ja Enontekiön pitäjissä, Petsamon kihlakunnassa eikä myöskään Ahvenanmaan maakunnassa sijaitsevia valtion metsämaita.

      2 §.
      Asutustiloja perustettaessa otettakoon mahdollisuuden mukaan huomioon, ettei valtiolle jääviä metsämaita haitallisesti pirstota ja ettei asutukseen oteta sellaisia maita, jotka ovat välttämättömiä valtion, kunnan tai yleishyödyllisiä tarpeita varten, tai joissa kuivattamis- ja raivauskustannukset nousevat suhteettoman suuriksi, joten kannattavaa maanviljelystä ei sinne voi syntyä.

      3 §.
      Viljelystilaksi tarkoitettuun tilaan erotettakoon, paikallisia liikesuhteita ja maatalousoloja silmälläpitäen, niin paljon viljeltyä ja viljelyskelpoista maata, että viljelijä perheineen voi siitä saada toimeentulonsa.
      Lisäksi annettakoon tilalle, mikäli mahdollista, kasvullista metsämaata niin suuri ala, että metsän ollessa säännöllisessä tuottokunnossa, tila voi siitä jatkuvasti saada ainakin pääasiallisen osan kotitarvepuistaan, etelä-Suomessa ja siihen verrattavissa osissa maata ei kuitenkaan enempää kuin kaksikymmentä eikä Lapissa ja siihen verrattavissa osissa pohjois-Suomea enempää kuin seitsemänkymmentäviisi hehtaaria kasvullista metsämaata.
      Jos tilaa perustettaessa katsotaan välttämättömäksi antaa sille rakennuspuita tilan ulkopuolelta, leimattakoon niitä metsähallinnon toimesta tarpeen mukaan lähistöllä olevasta valtion metsästä; ja on asukas oikeutettu ne määräajan kuluessa 17 §:n 2 momentissa sanotulla hinnalla lunastamaan ja metsästä poisviemään. Jos täten leimattuja puita ei käytetä tilalla rakennusaineina, olkoon asukas velvollinen niistä suorittamaan sen määrän kuin 17 §:n 3 momentissa sanotaan.
      Jos tilalla on arvopuita yli kotitarpeen sekä harkitaan niiden lunastamisen tilan yhteydessä liiaksi koroittavan tilan hintaa, määrättäköön niistä ne, jotka metsänhoidollisesti voidaan hakata, valtiolle pidätettäviksi sekä määräajan kuluessa leimattaviksi ja poisvietäviksi, jollei asukas halua niitä lunastaa.

      4 §.
      Asuntotilaan on varsinaisen tonttipaikan ohella, joko sen yhteyteen tai siitä erilleen, mahdollisuuden mukaan erotettava niin paljon maata viljelystarkoituksiin, että asukkaalle tarjoutuu tilaisuus oman pienoismaatalouden tai kasvitarhatalouden harjoittamiseen.
      Metsämaata älköön asuntotilalle yleensä annettako. Jos tiluspalstain säännöllinen muodostaminen tai muut erikoissyyt ja paikallisolot sitä vaativat, annettakoon asuntotilan metsäalueeksi korkeintaan kaksi hehtaaria kasvullista metsämaata. Rakennus- ja arvopuihin nähden noudatettakoon, mitä 3 §:n 3 ja 4 momentissa säädetään.

      5 §.
      Viljelystila muodostettakoon korkeintaan viiteen ja asuntotila korkeintaan kolmeen palstaan, näihin lukematta niitä etuja, mitkä 6 §:ssä mainitaan.

      6 §.
      Viljelystilalle annettakoon tilaisuuden ja tarpeen mukaan joko oma tai muiden tilojen kanssa yhteinen lastauspaikka, venevalkama, kalastukseen tarpeellinen ranta-alue sekä paikka pellavain liottamista, hiekan, saven, soran, mudan, polttoturpeen ja sammalkuivikkeen ottoa, kaivoa ja muuta semmoista varten.
      Näitä etuja voidaan myös 7 §:n mukaisesti paikkakunnalla käyvästä hinnasta luovuttaa yksityisille tiloille.

      7 §.
      Valtion metsämaata voidaan myös, valtioneuvoston kussakin eri tapauksessa tekemällä päätöksellä, luovuttaa liitettäväksi läheiseen ympäristöön valtion tai kunnan toimesta jo muodostettuihin tai vastedes muodostettaviin samoinkuin muihinkin ennen tämän lain voimaanastumista syntyneisiin sellaisiin pientiloihin, joilla ei ole mahdollisuutta lisämaan muualta saantiin, joko siten että tällaisesta tilasta siihen liittämällä viljelyskelpoista maata tai metsämaata muodostuu sellainen viljelystila kuin 3 §:ssä säädetään tahi siten että tilalle tarpeen mukaan luovutetaan 6 §:ssä lueteltuja etuja.
      Näin luovutetut alueet ovat luovutukseen ja hintaan nähden samojen säännösten alaiset kuin tämän lain nojalla muodostetut asutustilat.
      Samojen säännösten alaiseksi joutuu myös tila, johon luovutettuja alueita liitetään, paitsi milloin alue on sellainen kuin 6 §:ssä sanotaan tai yleensä tilan suuruuteen verrattuna aivan vähäinen.

      8 §.
      Sellainen valtion metsämaalla sijaitseva yksityisen tilan nautinnossa oleva niitty, joka tilaa verollepantaessa, vaikka se on otettu verollepanoselitykseen, on jäänyt valtion liikamaan erottamisessa tai isossajaossa tilalle antamatta taikka on asianomaisen suostumuksella jätetty mittaamattoman valtion metsämaan sisään ja verollepanoselitykseen ottamatta, saatetaan, milloin asuttaminen niin vaatii, ottaa valtion haltuun ja käyttää asutustilojen perustamiseen.

      9 §.
      Jos sellaisen nautintoniityn haltija, jonka valtio 8 §:n määräyksien nojalla ottaa haltuunsa, vaatii korvausta niittyyn panemistaan viljelys- ja raivauskustannuksista, esittäköön hän vaatimuksensa 13 §:ssä mainitulle asutustoimikunnalle tai 14 §:ssä edellytetyssä tapauksessa siinä sanotuille viranomaisille.
      Kuusamon ja Kuolajärven pitäjissä sijaitsevien nautintoniittyjen haltijoihin nähden noudatettakoon, mitä 17 päivänä tammikuuta 1898 isostajaosta ja verollepanosta Kemijärven, Kuusamon ja Kuolajärven pitäjissä Oulun lääniä annetun asetuksen 4 §:ssä säädetään.

      10 §.
      Sille, joka 8 §:n nojalla menettää hallintaoikeuden nautintoniittyyn, voidaan, valtioneuvoston kussakin eri tapauksessa tekemän päätöksen mukaisesti, antaa valtion varoista korvausta 9 §:n 1 momentissa mainituista kustannuksista tai avustusta peruutettua nautintoniittyä tuotantoarvoltaan vastaavan alueen kuivatus-, muokkaus- ja savetuskustannuksiin.

2 LUKU.
Tilojen muodostaminen ja luovutushinnan määrääminen.

      11 §.
      Asutushallituksen tulee pitää huolta tässä laissa mainittujen tilojen muodostamisesta.

      12 §.
      Asutustoiminnan järjestäminen valtion metsämailla on tapahtuva sen selvityksen perusteella, mikä kulloinkin kysymyksessä olevista maista on olemassa tai tarkoitusta varten hankitaan sillä tavalla kuin alempana säädetään.

      13 §.
      Kun on kysymys jonkun valtion metsämaahan kuuluvan, laajemman alueen asuttamisesta, tulee asutushallituksen, toimitutettuaan alueella tarpeelliset tarkastukset, asettaa asutussuunnitelman tekemistä varten erityinen asutustoimikunta, johon kuuluu puheenjohtajana lääninmaanmittauskonttorin määräämä maanmittausinsinööri ja jäseninä asutushallituksen määräämä maatalouteen ja asutustoimintaan perehtynyt henkilö, metsähallituksen määräämä metsänhoitomies sekä kaksi asianomaisen kunnan asutuslautakunnan valitsemaa maanviljelykseen perehtynyttä paikkakuntalaista.
      Noudattaen tätä lakia sekä soveltuvissa kohdin jakolaitoksesta voimassa olevia säännöksiä tulee asutustoimikunnan:
      1) laatia esitys asutustilojen muodostamisesta;
      2) ehdottaa, mitkä alueet olisivat heti tai vastaisuutta silmälläpitäen varattavat valtion, kunnan tai yleishyödyllisiin tarkoituksiin;
      3) laatia tarkka selvitys 8, 9 ja 10 §:ssä mainituista nautintoniityistä ja ehdottaa niistä ehkä suoritettavat korvaukset tai avustukset;
      4) laatia ehdotus muodostettavista asutustiloista ja varattavista tai luovutettavista alueista tiluskartalle niin tarkasti ja seikkaperäisesti että, jos suunnitelma hyväksytään, tilojen erottaminen sen johdolla voidaan toimittaa;
      5) tehdä muodostettavien tilojen verollepanoehdotukset;
      6) laatia ehdotus siitä, kuinka paljon muodostettaville tiloille ehkä on valtion metsästä leimattava rakennuspuita sekä miten niiden arvopuiden suhteen on meneteltävä, joita tiloilla on yli kotitarpeen;
      7) tehdä, jos asutukselle luovutettavalla alueella on tarpeen toimeenpanna vain vähäisiä kuivatus-, perusparannus- ja tientekotöitä, joita varten tehtävät punnitus- y. m. suunnittelutyöt voidaan sopivasti suorittaa toimituksen yhteydessä, ehdotus näiden töiden suorittamisesta;
      8) ehdottaa muodostettavien tilojen ja luovutettavien alueiden luovutushinnat sekä luovutusehdot;
      9) laatia, jos valtion metsämaa-aluetta sentähden, että jostakin siihen kuuluvasta viljelmästä on voimassa vuokrasuhde, taikka muusta syystä ei voida lopullisesti järjestää tämän lain säännösten mukaan, ehdotus, miten aluetta on väliaikaisesti hoidettava;
      10) tehdä, jos kruununmaan antamisesta viljeltäväksi ja uudistilain perustamiseksi 13 päivänä lokakuuta 1892 annetun asetuksen mukaisesti asetettujen tutkimuslautakuntien työt eivät ole paikkakunnalla suoritetut, ehdotus, mitkä asutus- ja viljelystarkoituksiin sopivat maat olisivat eroitettavat varsinaisesta metsämaasta ja mitkä maat julistettavat kruununpuistoiksi; sekä
      11) tehdä muita mahdollisesti tarpeellisia ehdotuksia.
      Tämä suunnitelma siihen kuuluvine ehdotuksineen tulee toimikunnan jättää lääninmaanmittauskonttoriin tarkastettavaksi ja viipymättä lähetettäväksi asutushallitukseen, joka laatii asiasta valtioneuvostolle alistettavan ehdotuksensa. Valtioneuvosto vahvistaa lopullisesti asutussuunnitelman.
      Ryhmäasutuksen aikaansaamista varten toimeenpantavat laajakantoiset suunnittelutyöt ovat jätettävät asutushallituksen tehtäväksi.

      14 §.
      Kun asutuslautakunnalle on jätetty hakemus yksinäisen tilan tai pienen tilaryhmän perustamisesta, ja asutettavaksi anottu alue sijaitsee 13 päivänä lokakuuta 1892 kruununmaan antamisesta viljeltäväksi ja uudistalojen perustamisesta annetun asetuksen edellyttämässä järjestyksessä mitatulla ja kartoitetulla valtion metsämaalla, eikä alueen asuttaminen ole 13 §:ssä mainitun asutustoimikunnan suunniteltavana, toimittakoon asutuslautakunta alueella silmävaraisen tarkastuksen sekä, asutustarkastajan ja paikallisen metsänhoitajan annettua lausuntonsa, laatikoon ja asutushallitukselle lähettäköön ehdotuksensa, onko alueelle perustettava yksi tai useampia tiloja sekä samalla myöskin esittäköön pääpiirteet tilojen rajoille. Jos tällaista aluetta ei ole mitattu eikä kartoitettu, pyytäköön asutuslautakunta asutushallitusta ryhtymään asian aiheuttamiin toimiin.
      Hyväksyttyään asutuslautakunnan edellämainitun ehdotuksen siihen ehkä tehdyin muutoksin, tulee asutushallituksen huolehtia siitä, että maanmittausinsinööri määrätään metsähallituksen määräämän metsänhoitomiehen ja asianomaisen asutuslautakunnan valitseman maanviljelykseen perehtyneen paikkakuntalaisen kanssa tekemään suunnitelma ehdotettujen tilojen muodostamisesta verollepanoehdotuksineen; ja on tässä soveltuvilta kohdin noudatettava 13 §:n mukaisesti asetetulle asutustoimikunnalle annettuja määräyksiä. Toimitusasiakirjat ehdotuksineen ovat sitten viipymättä jätettävät lääninmaanmittauskonttoriin tarkastettaviksi ja sieltä edelleen toimitettavat, kuten 13 §:n 3 momentissa on määrätty.

      15 §.
      Sittenkun valtioneuvosto on hyväksynyt 13 tai 14 §:ssä mainitun asutussuunnitelman, tulee asutushallituksen pitää huolta muodostettaviksi päätettyjen tilojen erottamisesta.

      16 §.
      Asutushallituksen toimesta on myöskin suoritettava asutusalueella ehkä valtion tehtäviksi määrätyt kuivatus-, vedenjärjestely- ja paikallisteiden pohjaustyöt.

      17 §.
      Tilan luovutushintaa määrättäessä ovat tilan maat, metsä, kalavesi ja muut edut selitettävät ja paikkakunnalla vallitsevia olosuhteita silmälläpitäen rahaksi laskettavat, jonka jälkeen hinta määrätään harkinnan mukaan, kuitenkin huomioonottaen, ettei se nouse korkeammaksi paikkakunnalla käypää maapohjan hintaa.
      Tilalle 3 §:n 3 momentin mukaan varatuista rakennuspuista maksettakoon puoli valtion metsässä sillä paikkakunnalla puiden ottoaikana voimassaolevasta alimmasta käsikauppahinnasta.
      Jos täten annettuja puita ei käytetä tilalla rakennusaineina, on niistä suoritettava kaksinkertainen käsikauppahinta.
      Jos 3 §:n 4 momentissa mainitut arvopuut jäävät tilalle, maksettakoon niistä käsikauppahinta.

      18 §.
      Viljelystilan asukkaalle myönnettäköön sellaisten maiden raivaamisesta, jotka asukas on kymmenen ensimmäisen vuoden kuluessa saattanut paikallisia olosuhteita silmälläpitäen kasvukuntoiseen viljelykseen, viljelyspalkkiota siten, että tilalle määrätystä hinnasta vähennetään raivatun maapohjan hinta, laskettuna tilan hintaa määrättäessä tehdyn arvion mukaan.

      19 §.
      Muodostetut asutustilat ovat verollepantavat noudattamalla soveltuvilta kohdin ja tässä laissa mainituilla poikkeuksilla niitä määräyksiä verollepanosta Viipurin läänissä, jotka sisältyvät ohjesääntöön maanmittauksesta, maanjaosta ja verotuksesta 15 päivältä toukokuuta 1848.

3 LUKU.
Asutustilojen luovuttaminen ja luovutushinnan suorittaminen.

      20 §.
      Muodostetut asutustilat luovutettakoon omistusoikeudella; ja on tilan katsottava tulleen hakijan omaksi, kun se on maarekisteriin merkitty.
      Täten yksityisen omistukseen siirtynyt tila on kulloinkin voimassa olevan asutustilalainsäädännön alainen, huomioonottaen, että näin muodostetut tilat eivät asutustilalaissa säädetyn, määräajan kuluttua vapaudu sanotun lain alaisuudesta, ennenkuin asuntotilalle on rakennettu välttämätön asuinrakennus ulkohuoneineen sekä viljelystilalle tarpeelliset asuin- ja talousrakennukset sekä laitettu tyydyttävään kasvukuntoon vähintään kaksi hehtaaria suo- tai kuivaperäistä peltoa.

      21 §.
      Tila luovutetaan siten, että asukas saa nauttia kymmenen ensimmäistä vuotta vapaavuosina, jonka jälkeen kymmenenä seuraavana vuotena suoritetaan luovutushinnalle, siitä vähennettyä 18 §:ssä mainittu viljelyspalkkio, vuosittain neljän prosentin korko. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua jaetaan hinta suoritukseen nähden kahteen yhtäsuureen osaan, joista toinen kuoletetaan vuotuisilla lyhennysmaksuilla kahdenkymmenenkahdeksan vuoden kuluessa. Viiden vuoden kuluessa siitä, kuin viimeinen kuoletusmaksu on suoritettu, maksetaan hinnan jälellä oleva osa, saman verran vuosittain. Tämän ohessa tulee asukkaan vuosittain suorittaa neljän prosentin korko hinnan maksamatta olevalle osalle.
      Kuitenkin olkoon asukas oikeutettu lyhentämään lunastushintaa nopeamminkin, kuin edellä on sanottu, suorittamalla siitä useamman vuoden kuoletusmaksun samalla kertaa, taikka myös maksamaan sen kerta kaikkiaan, noudattaen mitä siitä erikseen säädetään.

      22 §.
      Tilan hinnan vuotuismaksut peritään valtion veronkannon yhteydessä ja siinä järjestyksessä, kuin yleisistä ulosteoista on säädetty.

      23 §.
      Viljelystilan asukkaalle voidaan harkinnan mukaan asutushallituksen esityksestä myöntää huokeakorkoinen perustamislaina tilan kuntoonsaattamiseksi.

4 LUKU.
Asukkaan ottaminen.

      24 §.
      Kenelle tässä laissa mainitut tilat luovutetaan, määrää asutushallitus.
      Asukas voidaan ottaa tilalle heti, kun 13 tai 14 §:ssä mainittu asutussuunnitelma on vahvistettu.

      25 §.
      Asutushallituksen toimesta on virallisissa lehdissä vuosittain huhtikuun ensimmäisessä numerossa ilmoitettava 13 §:n mukaan muodostetuista, luovutettavista tiloista. Samoin ilmoitettakoon 14 §:n mukaisesti syntyneistä tiloista, milloin näiden muodostamista anoneita asukkaiksi päteviä hakijoita ei ole. Ilmoitus lähetettäköön samalla sen läänin asutuslautakunnille, jossa tilat sijaitsevat; ja ovat asutuslautakunnat velvolliset panemaan sen yleisön nähtäväksi kunnanvaltuuston kokoontumispaikkaan.

      26 §.
      Henkilö, joka haluaa saada jonkun luovutettaviksi ilmoitetuista tiloista, hakekoon sitä kotikuntansa asutuslautakunnalle jätetyllä, asutushallitukselle osoitetulla kirjelmällä; ja on hakemukseen liitettävä 28 tai 29 §:ssä määrätyt selvitykset.
      Jos hakijan kotikunnassa ei ole asutuslautakuntaa, jätettäköön hakemus kunnallislautakunnalle tai, missä sellaista ei ole, kunnanvaltuustolle tai tämän tarkoitusta varten asettamalle eri toimikunnalle tai viranomaiselle.

      27 §.
      Asutuslautakunta ja muut 26 §:ssä mainitut viranomaiset ovat velvolliset viipymättä lähettämään hakemuskirjat oman lausuntonsa kanssa asutushallitukselle.

      28 §.
      Viljelystilaa luovutettaessa pidettäköön silmällä etupäässä maalaisväestön maansaannin tarpeen tyydyttämistä ja, hakijain ollessa tasaväkiset, etusija annettakoon paikkakuntalaiselle sekä vaadittakoon:
      a) että hakija on Suomen kansalainen;
      b) että hakijan tarkoituksena on asua tilalla ja sitä viljellä; sekä
      c) että hakija asutuslautakunnan tai asutushallituksen pätevänä pitämän muun viranomaisen tai henkilön todistuksella osoittaa omaavansa sellaisia henkilökohtaisia ominaisuuksia sekä sellaista tuntemusta maataloustöissä, kuin tällaisen tilan viljeleminen edellyttää.

      29 §.
      Asuntotilaa luovutettaessa vaadittakoon, että hakija on Suomen kansalainen sekä että hänen tarkoituksenaan on asua tilalla.

      30 §.
      Sittenkun lainvoiman saaneella päätöksellä on määrätty, kuka viljelys- tai asuntotilan asukkaaksi otetaan, on asutushallituksen tehtävä ja allekirjoitettava luovutuskirja, jossa on mainittava luovutusehdot.
      Tämän luovutuskirjan, joka laaditaan kaksin kappalein, allekirjoittaa myöskin asukkaaksi otettu kahden todistajan läsnä ollessa. Toinen kappale säilytetään asu- tushallituksessa ja toinen annetaan asukkaalle.

5 LUKU.
Valtion metsämailla olevain vuokra-alueiden lunastaminen.

      31 §.
      Mitä 15 päivänä lokakuuta 1918 vuokra-alueiden lunastamisesta annetussa laissa sekä 10 päivänä heinäkuuta 1919 ja 11 päivänä kesäkuuta 1920 annetuissa laeissa sanotun lain muuttamisesta on säädetty, olkoon soveltuvilta kohdin ja huomioonottaen, mitä tässä laissa säädetään, voimassa myöskin sellaisista valtion metsämailla olevista torpista ja mäkitupa- alueista, joista vuokrasuhde on olemassa silloin kuin tämä laki astuu voimaan.
      Samoin voidaan, valtioneuvoston siitä, kulloinkin erikseen tekemän päätöksen nojalla, lunastaa metsänvartijatilat, mikäli niitä ei tarvita metsänvartijain tai metsätyönjohtajain virka-asunnoiksi.

      32 §.
      Tilaan, joka 31 §:n mukaan lunastetaan vuokramiehen omaksi, luettakoon vuokra- alueeseen kuuluva tontti sekä viljellyt ja viljelyskelpoiset tilukset tai niitä vastaava alue.
      Jos erotettava alue ei tällöin kooltaan muodostu sellaiseksi viljelystilaksi kuin 3 §:ssä sanotaan, annettakoon, mikäli tilusten asema sen myöntää ja vuokramies niin tahtoo, lisämaata sanotussa lainkohdassa säädettyyn määrään asti.
      Tilaan erotettavaan metsämaahan sekä rakennus- ja arvopuihin nähden noudatettakoon, mitä 3 §:n 2, 3 ja 4 momentissa säädetään.

      33 §.
      Lunastettavan vuokra-alueen lunastushinnan määräämisessä noudatettakoon, mitä siitä on säädetty vuokra-alueiden lunastamisesta 15 päivänä lokakuuta 1918 annetun lain 11 §:ssä niin muutettuna, kuin se kuuluu sanotun lain muuttamisesta 10 päivänä heinäkuuta 1'919 annetussa laissa.
      Vapaaehtoisella sopimuksella älköön vuokra-alueen luovuttamista tai lunastamisehtoja määrättäkö.

      34 §.
      Jos vuokraviljelmän haltija on vuokrakirjan perusteella tahi metsäviranomaisten suostumuksella vuokrasuhteeseen kuuluvana jo ennen tämän lain voimaanastumista hallinnut niittyä tahi ennen vuokraviljelmän itsenäistyttämistä raivannut vuokra-alueeseen kuuluvaa maata paikallisia olosuhteita silmälläpitäen kasvukuntoiseen viljelykseen, mutta sanottua niittyä tai peltoa tahi näitä tuottoarvoltaan vastaavaa muuta maata ei vuokraviljelmästä muodostettavaan tilaan liitetä, annettakoon hänelle harkinnan mukaisesti lunastushintaa määrättäessä hyvitystä niistä kustannuksista, jotka menevät niittyä tai peltoa tuottoarvoltaan vastaavan alueen kuivattamiseen, muokkaukseen ja savetukseen.
      Kuitenkin voidaan vuokraviljelmän haltijalle myöntää oikeus nauttia 1 momentissa mainittua niittyä, mikäli sitä ei ole jollekin asutustilalle annettu, vaan se on valtion hallinnassa, niin pitkän ajan, kuin hänen harkitaan tarvitsevan niittyä tuottoarvoltaan vastaavan alueen saattamiseksi kasvukuntoon.

      35 §.
      Jos vuokraviljelmän tilukset ovat hajallaan ja sijaitsevat niiden viljelykselle ja hoidolle sopimattomasti tai haitallisesti pirstovat valtion metsämaan, taikka jos se muuten uusien asutustilojen muodostamisen kannalta katsoen havaitaan tarkoituksenmukaiseksi, yhdistettäköön tiluksia mahdollisuuden mukaan tai siirrettäköön viljelmä jakolaitoksesta 26 päivänä lokakuuta 1916 annetun asetuksen 110 §:n säännösten mukaisesti toiseen paikkaan, kuitenkin vain ehdolla, että uusi alue maataloudellisesti kohtuuden mukaan vastaa niitä etuja, mitä haltija entisellä alueella saisi. Jos vuokramies niin tahtoo, meneteltäköön samalla tavalla silloinkin, kun vuokra-alue on kannattavan maanviljelyksen harjoittamiseen tai muutoin sopimattomalla paikalla.
      Sama olkoon laki, jos valtion, kunnan tai yleishyödyllisten tarkoituksien katsotaan vaativan vuokra-alueen joko kokonaan tai osaksi siirtämistä toiseen paikkaan.

      36 §.
      Jos vuokraviljelmä 35 §:n 1 momentin mukaan tulee siirrettäväksi toiseen paikkaan, maksaa valtio rakennuksien siirtokustannuksista puolet ja ottakoot muodostettujen tilain haltijat osaa siihen osaan siirtokustannuksia, jota ei suoriteta valtion varoista, jakolaitoksesta 26 päivänä lokakuuta 1916 annetun asetuksen 115 §:ssä mainittujen perusteiden mukaan.
      Siirtokustannukset 35 §:n 2 momentissa mainitussa tapauksessa suoritetaan kokonaisuudessaan valtion varoista.

      37 §.
      Sellainen vuokra-alue, jonka lunastamisen katsotaan vaikuttavan haitallisesti paikkakunnan asutusoloja vastaisuudessa järjestettäessä tai jota tarvitaan käyttää valtion tarkoituksiin, pysytettäköön, siirtymättä asukkaan omaksi, edelleenkin valtion hallinnan alaisena. Vuokramiehellä on silloin oikeus siirtyä uudelle alueelle niillä ehdoilla ja siinä järjestyksessä, kuin 35 ja 36 §:ssä säädetään.

      38 §.
      Niitä oikeuksia, jotka 31 §:ssä mainittujen lakien mukaan kuuluvat vuokranantajalle, käyttää tämän luvun mukaisesti muodostettaviin tiloihin nähden metsähallitus.
      Vuokranantajan maksettavat kustannukset suoritetaan valtion varoista.

      39 §.
      Jos asianosainen kieltäytyy hyväksymästä vuokra-alueiden lunastamisesta 15 päivänä lokakuuta 1918 annetun lain 35 §:ssä mainittua päätöstä, siirtyy asia maatalousministeriön ratkaistavaksi.

6 LUKU.
Erinäisiä säännöksiä.

      40 §.
      Muutosta asutushallituksen päätöksiin haetaan valituksella korkeimmassa hallinto-oikeudessa kuudenkymmenen päivän kuluessa tiedon saamisesta.

      41 §.
      Tila, joka muodostetaan tämän lain nojalla, on maarekisteriin kirjoitettava merkitsemällä, että se on valtionasutustila.

      42 §.
      Tämän lain mukaisesti perustettu asuntotila olkoon vapaa tilalta valtiolle suoritettavista maaveroista ja manttaalirasituksista.

      43 §.
      Asutustilojen muodostamisesta ja erottamisesta johtuvat kustannukset ja viranomaisten palkkaukset maksetaan valtion varoista.
      Asutuslautakuntain palkkaukset ja niiden muut menot suoritetaan 13 päivänä toukokuuta 1919 maalaiskuntien asutuslautakunnista annetun lain säännöksien mukaan.

      44 §.
      Valtion metsämailla olevia sellaisia viljeltyjä tai viljelyskelpoisia maita ja varsinkin suoalueita, joiden muodostamista viljelystiloiksi joko riittävän metsämaan puutteessa tai muista syistä ei katsota soveliaaksi, voidaan antaa vuokralle tai vaihtaa yksityistalojen maihin; vähäinen arvon erotus tällaisessa tilusvaihdossa saadaan korvata rahassa.

      45 §.
      Asutushallituksessa pidetään asutustiloista rekisteriä.
      Lääninmaanmittauskonttori lähettäköön vuosineljänneksittäin asutushallitukselle ilmoituksen neljänneksen kuluessa maarekisteriin tehdyistä viljelys- ja asuntotiloja koskevista merkinnöistä.

      46 §.
      Tällä lailla kumotaan 3 päivänä syyskuuta 1886 annetun metsälain 2 §, sikäli kuin se koskee uudistalojen ja kruununtorppien perustamista, sekä kruununmaan antamisesta viljeltäväksi ja uudistalojen perustamisesta 13 päivänä lokakuuta 1892 annettu asetus, mikäli tulee selvityksen hankkimiseen valtion yhteis- ja liikamailla olevista viljelykseen kelpaavista maista sekä varsinaisten ja väliaikaisten uudistalojen perustamiseen.
      Kuitenkin sovellutettakoon niihin edelläsanotun asetuksen nojalla muodostettuihin tiloihin, joihin asukkaille jo on annettu sijoituskirjat, saman asetuksen säännöksiä.
      Jos tilojen asutussuunnitelma verollepanoehdotuksineen on tehty, mutta, vielä on vahvistamatta, riippukoon valtioneuvoston harkinnasta, onko uuden suunnitelman laatiminen jätettävä 13 §:ssä mainitun asutustoimikunnan suoritettavaksi vai ovatko tilat muodostettavat tehdyn suunnitelman perusteella.

      47 §.
      Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Helsingissä, 20 päivänä toukokuuta 1922.

Tasavallan Presidentti
K. J. STÅHLBERG.

v. t. Maatalousministeri Juho Niukkanen.

 

 

Takaisin hakemistoon