Korkein oikeus: tiedonantoja

Ennakkoratkaisu KKO 1978-II-74

22 p:nä elokuuta 1978.

Patentti — patentin mitättömäksi julistaminen

 

Keksintö muistutti eräiltä teknisiltä ratkaisuiltaan toisia, entuudestaan tunnettuja laitteita. Vaikka viimeksi mainittuja ei voitu pitää keksinnön uutuuden esteinä, keksintö katsottiin vallinneeseen tekniikan tasoon verrattuna ammattimiehelle niin ilmeiseksi, ettei sen tekeminen vaatinut patentoimisen edellyttämää keksinnöllisyyttä, minkä vuoksi patentti julistettiin mitättömäksi. (519 RD 1976)

  Osakeyhtiö A:n kanteesta Helsingin RO, jossa kaksi oikeuden kutsumaa teknillisen alan asiantuntijaa oli ollut saapuvilla jutun käsittelyssä ja antanut siinä lausuntonsa, p. 11/11 1975 lausui selvitetyksi, että patentti- je rekisterihallitus oli 11/10 1971 myöntänyt kommandiittiyhtiö B:lle nimityksellä ”Puutavaran lajittelulaitteessa olevan kuljettimen alapuolella olevien lokeroiden pohja” patentin n:o 44352, jonka patenttiaika oli alkanut 31/8 1967. Patenttihakemusta koskevat asiakirjat olivat tulleet julkisiksi 1/3 1969 ja ne oli pantu nähtäväksi 30/6 1971, jolloin nähtäväksipanosta oli myös kuulutettu. Mainitun patentin patenttivaatimus oli seuraavan sisältöinen: ”Puutavaran lajittelulaitteessa kuljettimen alapuolella poikittain olevien lokeroiden, joihin lajiteltu puutavara putoaa, avattavissa oleva pohja lokeroihin kertyneen puutavaran pudottamiseksi lokeroiden alapuolella olevalle kuljettimelle, jotka pohjat ovat toisesta sivustaan kääntyvästi saranoidut ja toisesta sivustaan avattavasti kiinnitetyt asemaansa, tunnettu siitä, että pohjien avattavasti asemaansa kiinnitetyt sivut ovat päistään ripustetut ainoastaan taipuisasta aineksesta tehtyjen kannattimien varaan”. Patenttivaatimus, joka hakemuksen käsittelyn yhteydessä tapahtuneiden sanonnallisten muutosten johdosta oli saanut jossain määrin epätäsmällisen muodon, sisälsi RO:n käsityksen mukaan sen ajatuksen, että pohjien avattavat sivut olivat vain päistään ripustetut ainoastaan kannattimien varaan, jotka oli tehty taipuisasta aineksesta. Patenttijulkaisun selitysosassa oli keksinnön tarkoituksena ilmoitettu olevan poistaa puutavaran pudotuslokeroiden pohjien avattavien sivujen lukitsemiseen tarvittavista säppilaitteista ja niihin verrattavista monimutkaisista ja helposti epäkuntoon joutuvista rakenteista aiheutuneet haitat.
  Edelleen RO lausui selvitetyksi, että ennen kysymyksessä olevan patentin hakemispäivää oli 16/4 1963 Amerikan Yhdysvalloissa myönnetyn automaattista sahapuutavaran lajittelulaitetta koskevan niin sanotun Hanburyn patentin n:o 3.085.686 eräästä osaratkaisusta tullut tunnetuksi puutavaran pudotuslokerossa puutavarahissinä toimiva, vaijerien neljästä nurkasta kannattama lava, jolla järjestykseen kerääntynyt puutavara laskettiin alas ja tyhjennettiin alapuolisille kuljetusketjuille. Sanotun patentin mukaisessa laitteessa vaakapalkista ja siinä noin 45 asteen kulmassa vaakatasoon nähden olevista poikittaisvarsista muodostuvaa lavaa kannatti neljä vaijeria, joista kaksi oli kiinni varsien ylemmissä päissä ja toiset kaksi palkin molemmissa päissä olevissa varsissa. Vaijerit oli johdettu taittopyörien välityksellä hydraulisylinterin männänvarren vaijerin välityksellä liikuttamaan kulmalevyyn, jossa ne yhdistyivät. Ohjainpyörät, jotka oli kiinnitetty kahden varren yläpäähän, ohjautuivat puutavaralokeron sivussa olevissa pystysuorissa urissa ja estivät täten lavan vaakasuoran liikkumisen. Urien alapäässä oli vaakasuorat kiskot, jotka pysäyttivät ohjainpyörien pystysuuntaisen liikkeen, kun lava laskeutui alas kuorman purkamista varten. Kun lavaa laskettiin hydraulisylinterien avulla alemmaksi alkoivat ohjainpyörät toimia lavaa kallistavina saranoina. Lokeron tyhjentyminen alkoi hetkellä, jolloin poikittaisvarsien alapään ja vaakasuorien kiskojen alareunan välille oli muodostunut riittävän iso rako. Lavan laskeutumisen ja tyhjentymisen loppuosuus, joka alkoi, kun ohjainpyörät koskettivat kiskoja, oli olennaisesti samanlainen kuin kommandiittiyhtiön patentin lokeron tyhjentymisen loppuosa. Tässä loppuvaiheessa Hanburyn patentti täytti kommandiittiyhtiön patentin patenttivaatimuksen.
  Verrattaessa edellä selostettua amerikkalaista patenttia n:o 3.085.686, huomioon ottaen myös sitä koskevasta laitteesta oikeudessa esitetyn pienoismallin, kommandiittiyhtiön patenttiin n:o 44352 oli lisäksi todettava, että poistamalla amerikkalaisen patentin poikittaisvarsiin kiinnitetty nostovaijeri ja ohjaamalla hydraulisylinteriä automaattiohjauksen sijasta käsiohjauksella olisi mahdollista muuttaa amerikkalaisen patentin puutavaralokero kommandiittiyhtiön patentin mukaiseksi ilman varsinaisia rakenteen muutoksia. Mikäli palkin molemmissa päissä olevat varret mahtuisivat kääntymään niin paljon edellytettyä yläasentoaan ylemmäksi, että poikittaisvarret saataisiin kääntymään kosketukseen vaakasuorien kiskojen alareunan kanssa, vastaisi rakenne täydellisesti kommandiittiyhtiön patentin patenttiselitystä ja huomattavilta osin sen sovellutusesimerkin kuvaa. RO katsoi, että selostetun muutoksen toteamiseen riittivät asiantuntijan tiedot ilman varsinaista keksinnöllistä oivallusta.
  Sen vuoksi ja kun kommandiittiyhtiön patentin patenttivaatimuksen mukaisen laitteen ei voitu katsoa olennaisesti eroavan siitä, mikä edellä mainitusta amerikkalaisesta patentista n:o 3.085.686 oli ollut tunnettua jo ennen kommandiittiyhtiön patentin hakemispäivää, eikä muutoinkaan edustavan patentin myöntämiseen edellytettävää keksinnöllisyystasoa, RO 15/12 1967 annetun patenttilain 2 ja 52 §:n sekä sanotun lain voimaantulo- ja siirtymissäännösten 2 kohdan nojalla julisti kommandiittiyhtiölle myönnetyn patentin n:o 44352 mitättömäksi ja velvoitti kommandiittiyhtiön korvaamaan osakeyhtiö A:n oikeudenkäyntikulut 22 505 markalla 80 pennillä.
  Helsingin HO, jonka tutkittavaksi kommandiittiyhtiö B saattoi jutun, t. 7/4 1976 tutki sen; ja mitä ensiksi tuli kommandiittiyhtiön patentin ja Hanburyn patentin mukaisten laitteiden rakenteisiin ja toimintaan, HO katsoi jutussa käyneen ilmi seuraavaa:
  Hanburyn patentin patenttijulkaisussa ei ollut havaittavissa kommandiittiyhtiön patentin patenttivaatimuksen johdannon tunnusmerkkejä, muun muassa sitä, että pohja oli toisesta sivustaan kääntyvästi laakeroitu ja toisesta sivustaan avattavasti kiinnitetty asemaansa. Kun kommandiittiyhtiön patentin patenttivaatimuksen mukaisessa laitteessa pohjien avattavasti asemaansa kiinnitetyt sivut olivat vain päistään ripustetut taipuisasta aineksesta tehtyjen kannattamien varaan, oli Hanburyn patentin mukaisessa laitteessa lokeron pohjana toimiva lava ripustettu kaikista neljästä kulmastaan vaijerien varaan. Hanburyn laitteessa vaijerien ensisijainen tehtävä oli muodostaa nostettavissa ja laskettavissa olevan lavan hissimäinen ripustusjärjestelmä. Nämä lavan kulmissa olevat neljä vaijeria eivät olleet erikseen nostettavissa ja laskettavissa vaan ne kaikki liikkuivat samanaikaisesti.
  Kommandiittiyhtiön patentin mukaisessa laitteessa puutavara purkautui lokerosta lokeron pohjaa avattaessa. Hanburyn laitteessa lokeron tyhjentymisen sai aikaan lavan laskeutuminen kuljettimien lomaan. Vaikkakin Hanburyn laitteessa lavan kallistus muuttui lokeron tyhjentymisvaiheen lopussa, ei tämän kallistuksen muuttumisen tarkoituksena ollut lokeron tyhjentäminen vaan täydellisen tyhjentymisen varmistaminen.
  Mitä sitten tuli RO:n päätöksessä mainittuihin mahdollisuuksiin muuttaa Hanburyn patentin mukaisen laitteen rakennetta sellaiseksi, että se vastaisi kommandiittiyhtiön patentin mukaisen laitteen rakennetta, HO totesi, että Hanburyn laitteen poikittaisvarsiin kiinnitettyjen nostovaijerien poistaminen ja hydraulisylinterin ohjaaminen automaattiohjauksen sijasta käsiohjauksella oli tosin mahdollista, mutta että tällainen menettely olisi tuon laitteen rakenteen olennaista muuttamista eikä kuitenkaan aikaansaisi sitä, että Hanburyn laitteen rakenne täydellisesti vastaisi kommandiittiyhtiön patentin patenttivaatimusta. Hanburyn laitteen palkin molemmissa päissä olevat ripustusvarret mahtuivat kyllä kääntymään lokerossa yläasentoonsa, jolloin ne olivat likimain vaakasuorassa ja jolloin lavan poikittaisvarsien ohjainpyörien vastainen pää kosketti lokeron vastakkaista seinämää, mutta ohjainpyörien ollessa urissaan alimmassa asemassaan lavan alapää ei voinut kääntyä niin paljon, että poikittaisvarret saataisiin kääntymään kosketukseen vaakasuorien kiskojen alareunan kanssa, koska poikittaisvarsien yläpäät ohjauspyörien lähellä olivat miltei kiinni seinämässä ja siten viistoksi muotoillut, että se esti lavan alapään kääntymisen ylemmäksi.
  Edellä mainituilla perusteilla HO katsoi, että kommandiittiyhtiölle myönnetyn patentin n:o 44352 mukainen keksintö eroaa olennaisesti siitä, mikä edellä mainitusta amerikkalaisesta Hanburyn patentista n:o 3.085.686 oli tullut tunnetuksi ennen kommandiittiyhtiön patentin hakemispäivää. Sen vuoksi ja kun kommandiittiyhtiön patentin mukainen keksintö muutoinkin edusti patentin myöntämiseen riittävää keksinnöllisyystasoa, HO, kumoten RO:n päätöksen, hylkäsi patentin n:o 44352 mitättömäksi julistamista koskevan kanteen ja vapautti kommandiittiyhtiö B:n velvollisuudesta suorittaa osakeyhtiö A:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista.
  Osakeyhtiö A pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen. Kommandiittiyhtiö B vastasi hakemukseen.
  KKO (oikeusneuvokset Leivonen ja Nybergh) t. myönsi muutoksenhakuluvan, tutki jutun ja havaitsi, että kommandiittiyhtiö B:lle myönnetty patentti n:o 44352 koski keksintöä, jonka nimitys oli ”Puutavaran lajittelulaitteessa olevan kuljettimen alapuolella olevien lokeroiden pohja”. Patenttivaatimuksen mukaan keksinnön kohteena oli ”Puutavaran lajittelulaitteessa olevan kuljettimen alapuolella poikittain olevien lokeroiden, joihin lajiteltu puutavara putoaa, avattavissa oleva pohja lokeroihin kertyneen puutavaran pudottamiseksi lokeroiden alapuolella olevalle kuljettimelle, jotka pohjat ovat toisesta sivustaan kääntyvästi saranoidut ja toisesta sivustaan avattavasti kiinnitetyt asemaansa”, ja keksinnössä oli uutta ja omalaatuista se, ”että pohjien avattavasti asemaansa kiinnitetyt sivut olivat päistään ripustetut ainoastaan taipuisasta aineksesta tehtyjen kannattimien varaan”. Tämän, jossakin määrin epätäsmällisen muodon saaneen patenttivaatimuksen KKO katsoi tarkoittavan, kun sen käsittämiseksi patenttilain 39 §:n mukaisesti käytettiin apuna keksinnön selitystä, sitä, että patentilla suojattavaksi tarkoitetussa lokeroiden pohjaratkaisussa pohjien avattavat sivut pohjien avaamiseksi laskettiin alas ja pohjien sulkemiseksi nostettiin ylös pelkästään kannattimien avulla ja että ne suljetussa asennossa ollessaankin riippuivat ilman säppi- tai muita kiinnityslaitteita ainoastaan kannattimien varassa sekä että kannattimet oli tehty taipuisasta aineksesta ja että ne oli kiinnitetty avattavien sivujen päihin.
  Kuten jutussa esitetystä selvityksestä ilmeni, oli myös puutavaran lajittelulaitteissa olevien lokeroiden pohjissa käytetty ratkaisuja, jotka muistuttivat läheisesti patentissa tarkoitetuissa lokeroiden pohjissa esiintyviä. Verratessaan patentin mukaista lokeroiden pohjaa kokonaisratkaisuna siihen, mikä oli tullut tunnetuksi ennen patentin hakemispäivää, KKO katsoi, että samankaltaisuudet johtuivat samasta käytännön tarkoituksesta ja koskivat yksityiskohtia, jotka eivät olleet laitteen toiminnalle olennaisia. Patentin mukaisessa ratkaisussa oli kuitenkin se olennainen ero aikaisemmin tunnettuun verrattuna, että sekä lokeron pohjan avaaminen että sen sulkeminen ja suljettuna pitäminen tapahtuivat pelkästään kannattimien avulla. Tällä ratkaisulla oli myös ilmeinen tekninen teho, koska se yksinkertaisti laitteen rakennetta ja liikkuvien osien vähentyessä lisäsi sen toimintavarmuutta.
  Verratessaan patentin mukaista lokeroiden pohjaa siihen tekniikan tasoon, joka vallitsi patenttia haettaessa, KKO totesi, että patentin mukainen lokeroiden pohja oli ollut kehiteltävissä soveltaen tunnettua tekniikkaa ja yhdistellen entuudesta tunnettuja ratkaisuja tavalla, joka ei ollut edellyttänyt luovaa keksinnöllistä toimintaa, vaan oli ollut tekniikan tuntevalle ammattimiehelle ilmeistä. Tämän vuoksi KKO harkitsi oikeaksi, kumoten HO:n tuomion, jättää asian RO:n päätöksen lopputuloksen varaan muutoin paitsi että kommandiittiyhtiö B asian laatuun katsoen vapautettiin suorittamasta osakeyhtiö A:lle tuomittua oikeudenkäyntikulujen korvausta.
  Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot.
  Ylimääräinen oikeusneuvos Ketola: myönnän muutoksenhakuluvan ja tutkiessani jutun tulkitsen kommandiittiyhtiölle myönnetyn patentin patenttivaatimuksen samalla tavoin kuin enemmistö ja yhdyn myös siihen, mitä enemmistö on lausunut patentin mukaisen ratkaisun samankaltaisuudesta ja eroavuudesta aikaisemmin tunnettuihin ratkaisuihin verrattuna sekä ratkaisun teknisestä tehosta. Harkitessani sitten, onko patentoidulla laitteella ollut patentin myöntämisen edellyttämä keksinnöllisyys, totean, että laitteen kehittäminen on perustunut havaintoon käyttää sinänsä tunnettua luukun ripustusta puutavaran lajittelulaitteiden lokeroiden pohjassa. Tämä havainto on ollut uusi ja sen pohjalta kehitetyllä laitteella on saatu aikaan ilmeinen tekninen teho. Toisaalta sitä, että laitteen tekninen toteuttaminen on ollut asiantuntevalle ammattimiehelle ilmeistä, ei ole pidettävä ratkaisevana laitteen keksinnöllisyyttä arvioitaessa. Sen vuoksi ja kun kommandiittiyhtiön patentin mukainen keksintö siten edustaa patentin myöntämiseen riittävää keksinnöllisyystasoa, katson, ettei ole esitetty syytä muuttaa HO:n tuomion lopputulosta, jonka varaan siis jätän asian. Velvoitan osakeyhtiö A:n suorittamaan kommandiittiyhtiölle korvaukseksi sillä vastauksen antamisesta täällä olleista kuluista 1 300 markkaa.
  Oikeusneuvos Takala: myönnän muutoksenhakuluvan, tutkin jutun ja tulkiten patenttivaatimuksen samalla tavoin kuin KKO:n enemmistö havaitsen jutussa esitetystä selvityksestä, että puutavaran lajittelulaitteiden kokoojalokeroissa on jo ennen kommandiittiyhtiön patentin hakemispäivää käytetty laitteita, joissa lokeron pohjana toimiva osa on pidetty suljettuna ilman säppilaitteita taipuisilla kannattimilla, jotka ovat olleet puutavaran lokerosta poistamista haittaamattomalla tavalla kiinnitettyinä pohjan sivuihin ja joilla pohjan kaltevuutta on lokeron tyhjentämiseksi säännelty. Kun kanteessa tarkoitettu keksintö siten ei olennaisesti eroa siitä, mikä on tullut tunnetuksi ennen patentin hakemispäivää, päädyn tällä perusteella samaan tulokseen kuin enemmistö.
  Oikeusneuvos Grönqvist oli samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Ketola.

 

 

Takaisin hakemistoon