Kun taiteilijan ja säätiön sopimuksessa ilmeisesti ei ollut tarkoitettu oikeuttaa säätiötä edelleen luovuttamaan taiteilijan valmistamien maalausten monisteiden myyntioikeutta kertakaikkista korvausta vastaan ainakaan sellaisessa laajuudessa kuin oli tapahtunut, sopimus julistettiin puretuksi.

Taiteilija Kaapo Virtanen — Talonpoikaiskulttuurisäätiö; kysymys tekijäoikeutta koskevan sopimuksen tulkinnasta. Kaapo Virtanen oli Helsingin RO:ssa lausunut, että hän oli 30/5 1940 allekirjoitetulla sopimuksella sitoutunut valmistamaan Talonpoikaiskulttuurisäätiölle 10 vanhakantaista länsisuomalaista talonpoikaiselämää kuvaavaa maalausta 1.000 markan hinnasta kappaleelta ehdoin, että maalaukset jäivät säätiön omiksi ja että niiden monistaminen ja monisteiden myyntioikeus oli kuuluva säätiölle kuin myös että kaikesta puhtaasta tulosta, jonka säätiö kuvien myynnistä sai, oli Virtaselle tilitettävä vuosittain 25 prosenttia. Kun säätiö kuitenkin ilman Virtasen suostumusta oli 26/2 1943 18.000 markan kertakaikkisesta korvauksesta, josta Virtaselle oli tarjottu 25 prosenttia eli 4.500 markkaa, luovuttanut Forssan Kirjapaino Oy:lle oikeuden väripainoksina valmistaa näistä maalauksista 200.000 kappaletta postikortteja, joihin yhtiö sai täyden ja yksinomaisen kauppaoikeuden, niin ja kun säätiöllä ei ollut ollut oikeutta tehdä yhtiön kanssa mainitunlaista sopimusta, jonka nojalla suoritettu korttien painatustyökin oli teknillisessä ja taiteellisessa suhteessa ala-arvoista, eikä säätiö, kuten se oli ilmoittanut, kyennyt sopimusta tehtäessä edellytetyin tavoin arvovaltaansa ja omia elimiään käyttäen edistämään monisteiden myyntiä, Virtanen oli vaatinut, että mainittu Virtasen ja säätiön välinen sopimus julistettaisiin peruutuneeksi siten, että kumpikin otti omansa. Sen ohessa Virtanen oli anonut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. RO p. 6/5 1946 lausui selvitetyksi, että Kaapo Virtanen ja säätiö tehdessään puheena olevan sopimuksen tosin olivat edellyttäneet, ettei säätiö suorittanut itse maalausten monistamistyötä, vaan sai luovuttaa sen sopivaksi katsomansa liikkeen tehtäväksi, mutta että Virtanen sopimuksen teossa oli saanut sen käsityksen, että säätiö monistusten myynnissä käytti omia elimiään ja tuki myyntiä arvovallallaan eikä luovuttanut myymisoikeutta kertakaikkista maksua vastaan syrjäiselle, minkä vuoksi ja kun säätiö, Virtasen luovutettua tilatut maalaukset sovittua maksua vastaan sille, Virtasen luvatta oli kertakaikkisesta korvauksesta oikeuttanut Forssan Kirjapaino Oy:n valmistamaan kanteessa mainitun määrän postikorttijäljennöksiä ja luovuttanut yhtiölle täyden yksinomaisen oikeuden pitää niitä kaupan ja siis rikkonut asianosaisten välisen sopimuksen tavalla, jonka johdosta Virtasella oli katsottava olleen oikeus viimeistään haasteen tiedoksi antamisella purkaa sopimus, RO, hyväksyen kanteen, julisti sopimuksen puretuksi niin että kummallakin asiapuolella oli oikeus saada omansa takaisin sekä velvoitti säätiön suorittamaan Virtaselle oikeudenkäyntikulunkien korvauksena 7.000 markkaa. Turun HO t. 18/4 1947 ratkaisi asian; ja koska Kaapo Virtasen ja säätiön tehdessään RO:n päätöksessä kerrotun sopimuksen oli katsottava edellyttäneen, ettei säätiö itse suorittanut maalausten monistamistyötä ja monistettujen postikorttien myyntiä, vaan sai luovuttaa nuo tehtävät sopivaksi katsomansa liikkeen huoleksi, niin sen vuoksi ja kun säätiö kertakaikkista korvausta vastaan oikeuttaessaan Forssan Kirjapaino Oy:n valmistamaan puheena olevat postikorttijäljennökset ja pitämään niitä kaupan ei ollut, varsinkaan kun säätiöllä tiettävästi ei ollut omia elimiä käytettävänä monistamisessa ja monistustyön myynnissä, menetellyt vastoin asianosaisten kesken tehtyä sopimusta, HO, kumoten RO:n päätöksen, hylkäsi Virtasen jutussa ajaman kanteen. KKO (oikeusneuvokset Autio, Hakulinen, Kaira ja Numminen) t: koska Kaapo Virtasen ja Talonpoikaiskulttuurisäätiön välisessä sopimuksessa ilmeisesti ei ollut tarkoitettu oikeuttaa säätiötä edelleen luovuttamaan Virtasen valmistamien maalausten monisteiden myyntioikeutta kertakaikkista korvausta vastaan ainakaan sellaisessa laajuudessa kuin säätiön ja Forssan Kirjapaino Oy:n välillä tehdyssä sopimuksessa oli määrätty, ja säätiön niin ollen oli katsottava menettelyllään rikkoneen asianosaisten välisen sopimuksen, KKO harkitsi oikeaksi, kumoten HO:n tuomion, jättää RO:n päätöksen lopputuloksen pysyväksi. (Oikeusneuvos Laitinen hyväksyi jutun esittelijän antaman näin kuuluvan mietinnön: „KKO katsonee, ettei ole esitetty syytä muuttaa HO:n tuomiota, joka siis jäänee pysyväksi. Kaapo Virtanen velvoitettaneen suorittamaan Talonpoikaiskulttuurisäätiölle sillä KKO:ssa olleiden kulujen korvaukseksi 4.000 markkaa.”)