Gesellschaft der Autoren, Komponisten und Musikverleger (AKM) r G m. b. H. ja Stagma, staatlich genehmigte Gesellschaft zur Verwertung musikalischer Urheberrechte nimiset yhtymät, toisella ja Suomi-Filmi O. Y., toisella puolella vuoroin muutoksenhakijoina; tekijänoikeus; säveltäjän, joka liittyessään jäseneksi sälveltaiteellisen tekijänoikeuden toteuttamiseksi ja valvomiseksi toimivaan yhtymään on luovuttanut yhtymälle valmiiden ja vastedes valmistuvain sävellystensä yksinomaisen esittämisoikeuden, ei ole katsottu voineen tämän sopimuksen voimassa ollessa siirtää sävellystensä esittämisoikeutta äänielokuvan valmistajalle eikä sen, joka on valmistajalta vuokrannut äänielokuvan, olleen oikeutettu elokuvaan siirrettyjen sävellysten esittämiseen hankkimatta siihen lupaa yhtymältä. Edellä mainitut yhtymät olivat Helsingin RO:ssa lausuneet, että Suomi-Filmi O. Y:n Helsingissä omistamassa elokuvateatterissa Kino-Palatsissa helmikuun 17 p:n 1935 ja maaliskuun 27 p:n 1937 välisenä aikana esittämiin äänielokuviin olivat, S.O.S. nimiseen Paul Dessau säveltänyt musiikin, Kevätparaatiin Robert Stolz, Fredr. Ralph ja Martin Uhl sovittaneet Stolzin ja Wilhelm August Jurekin säveltämää musiikkia, Unkarittaren korvapuustiin, Peteriin ja Pikku äitiin Nikolaus Brodszky ja Laskiaishumuun Stolz säveltänyt musiikin, Keittiö-Katarina yllättää nimiseen Hans Julius Salter sovittanut Brodszkyn säveltämää musiikkia, Harhakuvia nimiseen Robert Katscher sovittanut hänen itsensä ja Rudolf Sieczynskin säveltämää musiikkia sekä Elonkorjuu nimiseen Heinz Sandauer säveltänyt ja sovittanut musiikin. Kun Fred. Ralph oli luovuttanut yhtymälle Gesellschaft der Autoren, Komponisten und Musikverleger ja muut yhtymälle Stagma, staatlich genehmigte Gesellschaft zur Verwertung musikalischer Urheberrechte sävellystensä yksinomaisen esittämisoikeuden, mutta Suomi-Filmi O. Y., joka sanottujen äänielokuvien valmistamoiden kanssa tekemiensä sopimusten nojalla oli teatterissaan esittänyt näitä elokuvia, ei ollut hankkinut niihin siirrettyjen sävellysten esittämiseen lupaa yhtymiltä, niin yhtymät, ilmoittaen yhtiön bruttotulojen äänielokuvien esittämisestä olleen S.O.S:sta, Unkarittaren korvapuustista ja Harhakuvista jokaisesta 168,000 markkaa ja muista kustakin 336,000 markkaa, olivat vaatineet yhtiön velvoittamista suorittamaan niille korvaukseksi mainituista tekijänoikeuksien loukkauksista 2 prosenttia sen siten saamasta 2,520,000 markan bruttotulosta eli 50,400 markkaa korkoineen. RO p. 23/5 1940 lausui selvitetyksi, että, sittenkun Paul Dessau, Robert Stolz, Martin Uhl, Wilhelm August Jurek, Nikolaus Brodszky, Hans Julius Salter, Robert Katscher, Rudolf Sieczynski ja Heinz Sandauer sekä Fredr. Ralph olivat, viimeksimainittu yhtymälle Stagma, staatlich genehmigte Gesellschaft zur Verwertung musikalischer Urheberrechte ja muut yhtymälle Gesellschaft der Autoren, Komponisten und Musikverleger, luovuttaneet valmiiden tai vastedes valmistuvien sävellystensä yksinomaisen esittämisoikeuden, säveltäjät olivat eri sopimuksissa, Dessau, Brodszky, Sieczynski ja Sandauer samalla huomauttaen sanotusta luovutuksesta, myöntäneet edellä mainittujen äänielokuvien valmistamoille oikeuden siirtää laatimansa ja sovittamansa sävellykset äänielokuviin ja että Suomi-Filmi O. Y., hankkimatta, enempää kuin äänielokuvien valmistamotkaan, yhtymiltä lupaa elokuviin sisältyvien sävellysten esittämiseen, oli ilmoitettuna aikana Kino-Palatsi elokuvateatterissaan esittänyt sanotut äänielokuvat, jotka yhtiön myönnytyksen mukaan olivat tuottaneet sille bruttotuloina S.O.S. 40,453 markkaa, Kevätparaati 233,865 markkaa 80 penniä, Unkarittaren korvapuusti 84,315 markkaa, Peter 146,930 markkaa 60 penniä, Pikku äiti 48,631 markkaa 80 penniä, Laskiaishumua 87,292 markkaa 30 penniä, Keittiö-Katarina yllättää 123,945 markkaa 90 penniä, Harhakuvia 23,590 markkaa 70 penniä ja Elonkorjuu 145,435 markkaa 10 penniä. Tämän vuoksi ja koskeivät äänielokuvien valmistamot olleet saaneet valmistamaansa äänielokuvaan siihen liitetyn musiikin säveltäjien tekijänoikeudesta riippumatonta tekijänoikeutta, RO katsoi, että äänielokuvien julkisella esittämisellä oli mainittujen yhtymien yksinomainen esittämisoikeus niihin tullut loukatuksi. Kun yhtiö kuitenkin siihenastisen oikeuskäytön perusteella oli ollut oikeutetussa vilpittömässä mielessä eikä niin ollen ollut velvollinen suorittamaan korvausta tästä tekijänoikeuden loukkaamisesta tai edes palauttamaan ainakaan sellaista sävellysten yhtymille suoritetuitta maksuitta esittämisestä syntynyttä perusteetonta etua, jonka vasta-arvoa kysymyksen ollessa yhtiöstä ilmeisesti ei enää ollut olemassa, RO hylkäsi kanteen, mutta asian laatuun nähden myös Suomi-Filmi O. Y:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen. Turun HO, jonka tutkittavaksi asianosaiset olivat saattaneet jutun, t. 29/11 1940 lausui selvitetyksi, että Suomi-Filmi O. Y. oli RO:n päätöksessä kerrotuin tavoin loukannut mainituille säveltäjille tekijänoikeudesta henkisiin tuotteisiin 3/6 1927 ann. lain 15 §:n mukaan kuuluvaa ja heidän yhtymille Gesellschaft der Autoren, Komponisten und Musikverleger ja Stagma, staatlich genehmigte Gesellschaft zur Verwertung musikalischer Urheberrechte siirtämää yksinomaista sävellystensä esittämisoikeutta. Sen vuoksi ja kun yhtiön bruttotulot kysymyksessä olevien äänielokuvien esittämisestä olivat olleet yhteensä 934,511 markkaa 90 penniä ja kohtuullisena korvauksena sävellysten esittämisoikeuden loukkaamisesta oli pidettävä ½ prosenttia sanotuista tuloista, HO, muuttaen RO:n päätöstä, velvoitti Suomi-Filmi O. Y:n suorittamaan sanotuille yhtymille yhteisesti tämän mukaisen korvauksen 4,672 markkaa 55 penniä 5 prosentin korkoineen haastepäivästä heinäkuun 29 p:stä 1937. KKO t. katsoi kuten RO:kin, että edellä mainitut säveltäjät liittyessään jäseniksi yhtymiin Gesellschaft der Autoren, Komponisten und Musikverleger ja Stagma, staatlich Genehmigte Gesellschaft zur Verwertung musikalischer Urheberrechte olivat luovuttaneet kukin yhtymälleen yksinomaisen oikeuden sekä valmiiden että vastaisten sävellystensä julkiseen esittämiseen kaikissa maissa. Sen vuoksi ja kun säveltäjät näin ollen eivät olleet voineet puheenalaisten sopimusten voimassa ollessa siirtää yllämainittujen elokuvien valmistamoille samojen sävellystensä esittämisoikeutta eikä edes ollut väitetty, että sanotut yhtymät olisivat avustajina osallistuneet kysymyksessä olevien elokuvien valmistamiseen tai luovuttaneet valmistamoille sävellysten esittämisoikeuden, niin ja koskei Suomi-Filmi O. Y., jolla ei ollut parempaa oikeutta kuin elokuvien valmistamoilla, ollut hankkinut yhtymiltä lupaa elokuviin siirrettyjen sävellysten esittämiseen, KKO katsoi, ettei ollut esitetty syytä HO:n tuomion lopputuloksen muuttamiseen muutoin kuin että Suomi-Filmi O. Y:n säveltäjäyhtymille suoritettava korvaus kohtuuden mukaan korotettiin yhdeksi prosentiksi elokuvien esittämisestä saaduista bruttotuloista eli 9,345 markaksi 10 penniksi HO:n mainitsemine korkoineen.