Kun säveltäjä liittyessään säveltaiteellisen tekijänoikeuden toteuttamiseksi ja valvomiseksi toimivan yhdistyksen jäseneksi on sen kanssa tekemässään asiakkuussopimuksessa luovuttanut yhdistykselle sävelteostensa yksinomaisen mekanisoimisoikeuden, niin äänielokuvan valmistajaa ei ole katsottu oikeutetuksi säveltäjän kanssa sen jälkeen hänen sävellyksensä mekanisoimisoikeudesta tekemän sopimuksen nojalla siirtämään sävellystä valmistamansa äänielokuvan mekanisiin laitteisiin.

  Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto oli Suomi-Filmi O.Y:lle toimituttamansa haasteen pohjalta Helsingin RO:ssa lausunut, että yhtiö oli vuonna 1932 ja sen jälkeen valmistamiinsa jäljempänä lueteltaviin äänielokuviin mekanisoimalla siirtänyt alempana mainittavien taiteilijain sävellyksiä seuraavasti: äänielokuvaan »Olenko minä tullut haaremiin» säveltäjä Eero Kososen säveltämää musiikkia 376 filmimetriä, äänielokuvaan »Voi meitä, anoppi tulee», säveltäjä Georg Malmstenin säveltämää ja kapellimestari Eugen Malmstenin sovittamaa musiikkia 361 metriä, äänielokuvaan »Meidän poikamme merellä» Georg Malmstenin säveltämää ja sovittamaa musiikkia 1021 metriä ja säveltäjä Fredrik Pacius-vainajan »Maamme laulun» 25 metrin pituisena eli siis yhteensä 1046 metriä, äänielokuvaan »Ne 45,000» säveltäjä Uuno Klamin säveltämää ja sovittamaa musiikkia 811 metriä, äänielokuvaan »Pikku myyjätär» Georg Malmstenin säveltämää ja sovittamaa musiikkia 437 metriä, äänielokuvaan »Herrat täysihoidossa» Georg Malmstenin säveltämää ja Eugen Malmstenin sovittamaa musiikkia 330 metriä sekä äänielokuvaan »Siltalan pehtori» säveltäjä Josef Rauttenbacherin säveltämää musiikkia 475 metriä, säveltäjä Toivo Kuulan säveltämän laulun »Tule armaani» 52 metrin pituisena ja vähäisen osan säveltäjä Evert Suonion säveltämästä laulusta »Villiruusu» 4 metrin pituisena eli sävellystä yhteensä 531 metriä, joten noihin äänielokuviin siis oli siirretty niitä varten erikoisesti sävellettyä tai sovitettu aikaisemmin sävellettyä musiikkia kaikkiaan 5,892 filmimetriä. Kun Eero Kosonen, Georg ja Eugen Malmsten, »Delegationen för förvaltning av Fredrik Pacius’ andliga kvarlåtenskap» niminen valtuuskunta. Uuno Klami, Josef Rauttenbacher, Evert Suonio ja laulajatar Alma Kuula, viimeksimainittu miesvainajansa Toivo Kuulan oikeudenomistajana, olivat sitä ennen liittyneet jäseniksi Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teostoon ja sen kanssa tekemissään eri asiakkuussopimuksissa luovuttaneet yhdistykselle heille kuuluvien sävellysteosten yksinomaisen mekanisoimisoikeuden eikä Suomi-Filmi O.Y:llä niin ollen ollut ollut oikeutta siirtää mainittuja sävellyksiä ja sovituksia valmistamiensa äänielokuvien mekanisiin laitteisiin, Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto oli vaatinut, että Suomi-Filmi O.Y. velvoitettaisiin suorittamaan yhdistykselle korvaukseksi kerrotusta 5,892 filmimetriä käsittävän musiikin mekanisoimisesta 10 markan mukaan metriltä 58,920 markkaa korkoineen.
  Suomi-Filmi O.Y. oli vastustanut kannetta muun muassa sillä perusteella että Eero Kosonen, Georg Malmsten, Uuno Klami, Josef Rauttenbacher ja Alma Kuula olivat Suomi-Filmi O.Y:n kanssa tekemillään eri sopimuksilla luovuttaneet sille kanteessa mainittuihin äänielokuviin siirrettyjen sävellysteosten mekanisoimis- ja esittämisoikeudet.
  Sittenkuin jutussa myöskin oli kuultu Eero Kososta, Georg Malmstenia, Uuno Klamia, Josef Rauttenbacheria ja Alma Kuulaa, RO p. 2/12 1936 lausui havainneensa, että Kosonen, Georg ja Eugen Malmsten, Klami, Rauttenbacher ja Alma Kuula olivat liittyessään Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teoston jäseniksi luovuttaneet yhdistyksen vapaaseen käyttöön kaikkien valmiiden sävellysteosten konserttiesitysoikeuden, mikä muiden paitsi Alma Kuulan kohdalta käsitti myös vastedes syntyvät sävellykset, ja samalla siirtäneet yhdistykselle sävellysten mekanisoimisoikeuden eli oikeuden tavalla tai toisella siirtää sävellys mekaniseen soittokoneeseen. Sen vuoksi ja kun Suomi-Filmi O.Y., joka ei ollut voinut näyttää, että mainituissa asiakkuussopimuksissa tarkoitettuja luovutuksia olisi ollut pidettävä vain muodollisina tai pätemättöminä, ei ollut ollut oikeutettu mainittujen luovutusten jälkeen siirtämään äänielokuviin Eero Kososen, Georg ja Eugen Malmstenin, Uuno Klamin ja Josef Rauttenbacherin yhtä vähän kuin Toivo Kuula-vainajankaan sävelteoksia, varsinkaan kun Suomi-Filmi O.Y:n sekä Kososen, Georg Malmstenin ja Klamin välillä tehdyillä sopimuksilla ilmeisesti ei ollut tarkoitettu loukata yhdistykselle mainittujen luovutusten perusteella kuuluvaa oikeutta saada korvausta näiden säveltäjien ja sovittajien puheenalaisia äänielokuvia varten säveltämän ja sovittaman musiikin mekanisoimisesta, RO, hyläten kanteen, mikäli siinä oli vaadittu korvausta äänielokuvaan »Meidän poikamme merellä» siirretystä Fredrik Paciuksen säveltämästä »Maamme laulusta» samoin kuin äänielokuvaan »Siltalan pehtori» sisältyvästä 8 sekuntia kestävän hyräilyn käsittävästä osasta Evert Suonion »Villiruusu» sävellyksestä, koskei noiden sävellysten mekanisoimisella, ottaen huomioon »Maamme laulun» aseman kansallislauluna ja mainitun hyräilyn laadun ja lyhyyden, voitu katsoa loukatun laissa suojattuja etuja, velvoitti Suomi-Filmi O.Y:n, jonka siten oikeudettomasti mekanisoiman musiikin oli näytetty olevan filminegatiivien mukaan laskettuna 5,863 metriä, suorittamaan Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teostolle kohtuullisena pidettävän korvauksen 10 markan mukaan metriltä kaikkiaan 58,630 markkaa 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta marraskuun 18 p:stä 1935 ja korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikulut.
  Asianosaiset hakivat muutosta.
  Turun HO (asessori Mali) t. 4/2 1938: koskei Eero Kososella, Georg ja Eugen Malmstenilla, Uuno Klamilla, Josef Rauttenbacherilla ja Alma Kuulalla, jotka Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teoston jäseninä olivat sille luovuttaneet yksinomaisen oikeuden valmiiden sekä Kosonen, Georg ja Eugen Malmsten, Klami ja Rauttenbacher myös vastedes syntyvien sävellysteostensa siirtämiseen niitä mekanisesti esittäviin koneisiin ja teosten julkiseen esittämiseen sellaisilla laitteilla, ollut ollut oikeutta Suomi-Filmi O.Y:lle, joka tilatessaan Kososelta, Georg Malmstenilta, Klamilta ja Rauttenbacherilta musiikin äänielokuvia varten ja sopiessaan Alma Kuulan kanssa Toivo Kuulan säveltämän mainitun laulun ottamisesta äänielokuvaan oli yhdistykseen myös liittyneenä jäsenenä ollut tietoinen yhdistyksen jäseniensä kanssa tekemien sopimusten sisällyksestä, siirtää puheenalaista mekanisoimisoikeutta teoksiinsa, jollaista mekanisoimisoikeuden siirtoa ilmeisesti ei ollut edes tarkoitettu yhtiön sekä Kososen, Georg Malmstenin ja Klamin välisissä sopimuksissa, eikä yhdistys ollut näyttänyt, että »Delegationen för förvaltning av Fredrik Pacius’ andliga kvarlåtenskap» edustaisi Fredrik Paciuksen oikeudenomistajia, HO näillä perusteilla ja RO:n mainitsemalla perusteella, mikäli koski Evert Suonion mainitun sävellyksen osittaista ottamista äänielokuvaan, jätti asian RO: n päätöksen lopputuloksen varaan muun puolesta paitsi että yhtiö asian laatuun nähden vapautettiin suorittamasta sen maksettavaksi määrättyä oikeudenkäyntikulujen korvausta. (Asessori Lahesmaa katsoi, ettei oltu esitetty syytä muulla tavoin muuttaa RO:n vedonalaista päätöstä kuin että Suomi-Filmi O.Y. asian laatuun nähden vapautettiin Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teostolle suorittamasta RO:n yhdistykselle määräämää oikeudenkäyntikulujen korvausta. — Asessori Öhberg katsoi asessori Malin itse asiaan nähden esiintuomilla perusteilla, ettei oltu esitetty syytä muuttaa sitä lopputulosta, johon RO oli vedonalaisessa päätöksessään johtunut.)
  Asianosaiset hakivat muutosta.
  KKO (oikeusneuvokset Lyytikäinen, Hovila ja Ekholm) t. 28/2 1939 harkitsi oikeaksi, kumoten HO:n tuomion, jättää asian RO:n päätöksen varaan.
  (Oikeusneuvos Autio hyväksyi jutun esittelijän antaman näin kuuluvan mietinnön: »KKO katsonee, ettei ole esitetty syytä HO:n tuomion muuttamiseen, mikäli koskee Evert Suonion sävellyksestä vaadittua korvausta. Mitä juttuun muutoin tulee, niin, koska Eero Kosonen, Georg Malmsten, Uurto Klami ja Josef Rauttenbacher ovat Suomi-Filmi O.Y:n tilauksesta säveltäneet ja sovittaneet kanteessa mainitun musiikin yhtiön toimesta valmistettuja kysymyksessäolevia äänielokuvia varten ja myös saaneet siitä samoin kuin Alma Kuulakin, joka on suostunut »Tule armaani» laulun puheenalaiseen mekanisoimiseen, sopimuksenmukaisen korvauksen yhtiöltä, ja se seikka, että mainitut henkilöt Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teoston jäseninä ovat eri välipuhein sitä ennen luovuttaneet niissä mainitut oikeutensa yhdistykselle, jonka tarkoituksena jäseniinsä nähden on toimia heidän säveltaiteellisen tekijänoikeutensa toteuttamiseksi ja valvomiseksi, ei ole voinut riistää heille lain mukaan kuuluvaa oikeutta saada itsenäisesti muihin nähden oikeuskelpoisesti toimia sanotun tarkoitusperän toteuttamiseksi ja siis myös luovuttaa yhtiölle mekanisoimisoikeutensa sanottuihin sävellyksiin, eikä yhdistys ole näyttänyt muutakaan perustetta saada tältä kohden vaatimaansa korvausta, sekä näyttöä puuttuu siitä, että Eugen Malmsten olisi sovittanut puheenalaisissa äänielokuvissa käytettyä musiikkia, KKO näistä syistä sekä RO:n Fredrik Paciuksen sävellyksestä mainitsemalla perusteella harkinnee oikeaksi, muuttaen HO:n tuomiota ja RO:n päätöstä, hylätä kanteen myös nyt puheenaolevassa osassa. Asian laatuun nähden Suomi-Filmi O.Y. kuitenkin saanee pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.» — Oikeusneuvos Petäys oli samaa mieltä kuin oikeusneuvos Autio.)